Long time - no update

En tosiaan ole päivitellyt hetkeen blogiani ja nyt kun matkani alkaa olemaan lopuillaan ajattelin julkaista tähän pienehkön listauksen asioista, joita olen täällä tehnyt.

Kalastus:

Dar es Salaam ei tarjonnut turisteille minkäänlaista kalastusta. Kuten arvata saattaa, nyt tarjoaa. Kehitin sellaisen systeemin, joka tuo tuloja paikallisille kalastajille, AIT:lle ja sitä kautta avustustyöhön. Kyseessä on yökalastus ja voin vakuuttaa, että se on todellinen seikkailu! Tansania valitettavasti on nykyisin kuuluisa myös liikakalastuksesta ja valtio pyrkii sitä rajoittamaan. Sen sijaan, että kalastajat kalastaisivat suuria saaliita myyntiin ja jos kaikki ei mene kaupaksi -> jää kala pakasteiden puutteiden takia hyödyntämättä -> kalastajat voivat viedä turisteja kalastamaan muutamia kaloja ja saada näin itselleen tuloja. Kyseessä ei ole mikään massiivinen bisnes, mutta sanottakoon, että hyvään alkuun sain tämän. Nyt kyse on enemmän kalastajien omasta halusta kehittää tätä ja tietysti AIT:lle heitetään tässä keppiä myös. Keep up the good work!

DJ-keikat:

16.9 - DJ-TimoR - AIT football cup finals
22.9 - Dudu Baya - Hip Hop kwa Jamii (Hip Hop for Society)
26.9 - Dudu Baya - Earth Dance

Syyskuun jälkeen Dudu lähti keikkailemaan Suomeen ja minä aloin tekemään muita töitä. Lehdistössä ja mediassa olin kuitenkin noiden kolmen keikan takia suhteellisen hyvin esillä. Itseänikin ihmetytti, miten paljon suomalainen DJ voi herättää huomiota täällä. Kaikki tapahtumat olivat hyväntekeväisyystapahtumia, joilla yritettiin kerätä rahaa avustustyöhön (katulapset & orvot ovat olleet ehkä suurimmassa roolissa). Keikkapalkioita emme ottaneet, vaan nekin rahat menivät suoraan niitä tarvitseville. Jalkapallofinaaliin oli osuvasti liitetty myös AIDS/HIV valistusta. Hip Hop kwa Jamiissä, mielestäni oli puhetta myös HIV:stä. Mitä nyt swahilista ymmärsin. Ko. tapahtumassa oli paljon esiintyjiä ja paikka oli Arushan Stadion. Earth Dance tapahtumassa olimme yksi pääesiintyjistä.

Palkintojen jakoja ja edustustehtäviä olen tehnyt erittäin paljon. Art in Tanzania on sponsoroinut monia tapahtumia ja näissä tapahtumissa minä ja Dudu olemme olleet kertomassa AIT:n toiminnasta.

Kouluvierailut:

Olen vieraillut kouluissa - lukumäärää vaikea sanoa. Seurannut opetusta ja toisinaan siihen osallistunut. Lähinnä englanninopetus on ollut eniten esillä. Kouluihin toimitin myös koulutarvikkeita. Euromääräisesti vaikea laskea, jos se jotakuta edes kiinnostaa. Saksia, paperia, kyniä...

Jalkapallo on Tansaniassa iso juttu ja monissa kouluissa sitä pelataankin. Tähän liittyy taas vahvasti tiedotustoiminta. Yritämme saada Suomesta jonkun yhteistyöjoukkueen, joka voisi lähettää tänne vanhoja varusteitaan, koska täällä niille olisi todellakin tarvetta. Itse olen toiminut lähinnä tiedottajana ja tulen toimimaan tiedottajana. Valokuvia, videota ja kertomista. Tähän tiedotustoimintaan sisältyy mm. vierailut eri tilaisuuksissa, joita tulen Suomessa tekemään.

Orpokoti:

Toimitin erittäin paljon vaatteita ja hieman myös koulutarvikkeita. Lisäksi olin läsnä lasten arjessa ja elämässä. Suurimmaksi saavutuksekseni nostaisin elokuvanäytöksen, jonka pystyin toteuttamaan. Kaksi leffaa isolta screeniltä ja massiivista lasten iloa.

Retket:

Tein paljon retkiä ympäri Tansaniaa ja näistä retkistä kirjoitin esitteet, joita AIT käyttää markkinoidakseen näitä retkiä muille. Write uppeja siis on työstetty monia. Maustekierros, delfiiniretki, Machame waterfalls, Stone Town tour, Mount Suye, Banana investments limited. Nämä retket tukevat sekä Tansanian turismia että AIT:n kautta hyväntekeväisyyttä.

Tässä nyt ainakin muutamia asioita, joita tähän kolmeen kuukauteen on mahtunut. Listasta saattoi jäädä jotain pois ja varmasti jäikin. Nämä asiat tulivat kuitenkin ensinnä mieleen.

Näitä asioita on vaikea listata tärkeysjärjestykseen, mutta itse olen tietyllä tasolla ylpeä kalastuksesta, jonka sain toimimaan. Enää puuttuu oikeastaan vain markkinointi ja retkestä kertominen ihmisille. Kaikki muu on valmiina. Tämä ei kuitenkaan ole enää minun tehtäväni, sillä työharjoitteluni päättyy.

Yleisesti ottaen tänks!

"Jäi Helsinki taa ja Lontoo. Tää kylmä maa vaihtui hiekkaan hehkuvaan" The Rain - Kohti maailmaa

Long live Tanzania! Perhana, että jään kaipaapaan. En haluaisi tulla täältä Suomeen laisinkaan, koska siellä odottaa hirveä kasa työtä, joka suurimmaksi osaksi on turhaa. Entä jos priorisoisimme hieman elämää. Kumpi on tärkeämpää: tehdä avustustyötä täällä vai niin, mikä voisi olla toinen vaihtoehto... jumittaa siellä ja stressata turhasta? Minusta tuntuu, että ihmisten pahoinvointi Suomessa johtuu yltäkylläisyydestä ja siitä, että todellisuudessa meillä ei ole mitään oikeaa asiaa, jota murehtia. Siksi kehitämme oikeastaan turhia murheiden aiheita.

Otetaan pois ruoka, asunto ja tehdään ihmishengestä arvoton. Mahtaakohan millään muulla asialla olla silloin väliä kuin itsellä? Bigbrother jäi välistä tai minä en perhana saanutkiin sitä 100 euron t-paitaa. Jotenkin en edes keksi tähän esimerkkejä, koska on älytöntä voida pahoin asioista, jotka eivät oikeasti edes aiheuta meille pahaa oloa.

Länsimaissa suurimmalla osalla on ruokaa, talo, vaatteet ja yltäkylläisesti lähes kaikkea. Eikö olisi hienoa antaa kaikille nämä, jotta kaikilla olisi asiat hyvin. Annetaan ihmishengelle arvo. Ja sinä, joka luet tätä, hoksaa se, että sinulla on asiat hyvin. Katso ympärillesi. Onpas tavaraa paljon. Havahdu. Lopeta murehtiminen ja elä.

Ja nämä ohjeet ennenkaikkea minulle itselleni. Open your eyes! Elät vain kerran, tai niin ainakin väitetään. Nauti siis elämästä ja lakkaa murehtimasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muuttuisit passiiviseksi, mutta anna itsellesi aikaa.

TIMEOUT! Se voi olla ehkä parasta, mitä voit elämässä tehdä. Maailma pyörii, vaikka sinä et pyörisikään.

Ninapenda Tanzania - hakuna matata.

Zanzibar - Kendwa

Nopea paivitys kun nettikahvilassa on aikaa jaljella viela 10 min.

Olen nyt virallinen PADI Open Water Diver eli suoritin kurssin ja 4 sukellusta koralleilla Intian valtamerella on nyt takana. Ja monen monta viela edessa. Advanced open water -kurssi seuraavaksi jossain, ei taalla, mutta jossain. Ehdottomasti haluan jatkaa tata harrastusta, jonka loysin taas uudelleen. Minut siis loytaa jalleen maski paasta ja rapylat jalasta!

Turles nahty vedenalla ja paljon kaikkea muutakin hauskaa ja kivaa.

Zanzibarilla viela viikko ja sitten takaisin Dariin, jossa kaikki viela auki. Tsekkaan leffaesityksia, jos onnistuisi, mutta nyt vietan hieman kuin lomaa. Tai lomaa ja unelmaahan tama on ollut kokoajan, mutta nyt on minulla virallinen lomaviikko, joka toisaalta menee uudenoppimiseen sekin.

Asun 10 hengen dormissa Kendwa Rocks -nimisessa paikassa ko. hetkella. Ihan jees asumus ja dormissa on monenlaista naamaa, niin ei ehdi kyllastymaan.

Btw. Intian valtameri on hieno meri!

Olen tutustunut orjakauppaan ja tiedan siita aika paljon nykyisin, on se ollut hurjaa touhua. Ajattelin ajaa taalta skootterilla, vasemmanpuoleinen liikenne, takaisin Stone Towniin ja valissa kayda katsomassa muutaman luolan ja orja chamberssin.

Aikani loppuu tassa koneella joten heipodei!

Kiitokset!

Vaikka matkani ei suinkaan ole vielä lopuillaan, niin mielestäni tämä on oikea hetki osoittaa kiitokset niille, jotka ovat matkaani tukeneet.

Busstop Clothing
Lastenliike Pikkutaapero
Hiushuone Sadun Maailma
Eurajoen seurakunta
Kulttuurinen nuorisokeskus

Ja luonnollisesti sokerina pohjalla vanhemmat, tuttavat sun muut.

Olen lähdössä keskiviikkona Zanzibarille ja sieltä en pääse päivittelemään tilaani tänne enkä naamakirjaankaan, joten elänette siinä tiedossa, että siellä se jossain viipottaa.

Vielä ISO KIITOS ja KUMARRUS teidän suuntaanne, jotka sen ansaitsette!

Orpokoti & elokuvat

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Helkkarin hyvä fiilis jäi.

Leffoina Lion King & Ice Age 3
Paikkana Mwandalima Islamic Orphanage Center
Ajankohta: 28.10.2009

Nyt yritän järkätä tätä mahdollisesti muihinkin paikkoihin.

Alkukuukaudesta tapahtunutta

-->

3.10 Machame waterfalls – kerrassaan uskomaton reissu. Kävelyä monta kilometriä ja mahtavia maisemia. Aamulla dala dala kaupungista Machamen kylään, josta Hotel Kilnoparkkiin, jossa opas vaihtoi vaatteet ja lähdimme kävelemään metsään. kahvipapupensaita, tomaattia, herneitä, bambua, banaanipuita, monia ihmeellisiä kasveja. Kävimme ennen lounasta kahdella vesiputouksella ja vaeltelimme kylässä. Lisäksi tuli vierailtua yhdessä pienessä luolassa, jossa ihmisiä on piileskellyt ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana.

Noin kahden aikoihin söimme lounaan. Sapuskan jälkeen alkoi todellinen seikkailu. Lähdimme kävelemään, mutta opas tunsi jonkun dalakuskin ja pääsimme dalan kyydissä suhteellisen pitkän matkan ja näin vältimme kävelyn.

Vaelsimme mahtavissa maisemissa ja hiki virtasi. Hikoilin oikeasti niin paljon, etten ollut varmaan koskaan ennen hikoillut. Lämpötila on korkea ja sitten vielä vaellat vuoristossa – huhhuh.

Me menimme uimaan yhteen vesiputoukseen – eikä siinä vielä kaikki: vesiputouksen laelta voi hypätä veteen! Ja minähän hyppäsin! Ehkä yksi elämäni hienoimmista asioista, mitä olen tehnyt. Vesi oli suhteellisen kylmää Tansaniaksi, mutta vesi tulee suoraan Kilimanjarolta ja on todellakin puhdasta. Vedessä näkee pohjaan ihan missä kohtaa tahansa. Tulin hypänneeksi kaksi kertaa – ja kyllä se oli sen vaivan väärti, vaikka sinne ylös pitikin kiivetä suhteellisen vaikeita reittejä. Muutamaan mokomaan piikkiin tms. tulin matkalla astuneeksi, jostain kumman syystä täällä kun useimmissa kasveissa on piikkejä. Siat eivät arvosta lainkaan minun taaperrustani paljain jaloin. Tosin niin astui oppaammekin piikkeihin, mutta ei aina voi voittaa.

Uimisen jälkeen paahtamaan kahvia paikalliselle kahvipavun viljelijälle. Ensin kahvipavut murskataan ja sitten pavuista erotellaan vielä papujen kuoret. Sitten pavut paahdetaan nuotiolla astiassa, jonka jälkeen pavut murskataan. Murskaamisen jälkeen siivilöidään kiinteämpi aines pois, jota vielä murskataan lisää, jotta saadaan tehtyä jauhoa. Siinä prosessi sitten onkin. Jauhot suppiloon/siivilään ja sitten kaadetaan päälle hieman kuumaa vettä ja voila! Meillä on kupillinen kahvia.

Kahvin maistelun jälkeen siirryimme katsomaan saman viljelijän tomaattiviljelmiä, joista hän lahjoitti meille molemmille (siis Nooran kanssa reissussa) kaksi tomaattia. Tomaatista siirryttiin banaaniin (ndizi) ja maistelemaan ndizistä tehtyä pombea eli paikallista itse tehtyä kaljaa. Sitä juotiin perinteisistä astioista eli lehmän sarvesta ja käsin tehdystä kupista, jossa on keppi kahvana. Seassa oli myös jotain kukkaa, ei siis mitään maria, vaan jotain muuta kasvia, joka antoi juomaan hiilihydraattipitoisemman vaikutuksen. Maistui ihan hyvältä, mutta ei sitä kyllä kauhean paljon joisi. Prosentteja kyseisessä juomassa on kuulemma noin kaksi.

Maistelun jälkeen kello oli lähemmäs 18.00 ja ulkona alkoi pikkuhiljaa pimetä. Poistuimme paikalta kiittäen kahvisetää, joka näytti meille paikkoja. Oppaamme Hilary jatkoi toki kokopäivän meidän kanssamme eli hän vei meidät takaisin kaupunkiin. Tuli matkustettua myös lava-auton lavalla muutama kilometri, kunnes hyppäsimme dalan kyytiin.

Illalla tuli uni todella hyvin ja nopeasti sillä olimmehan me kokopäivän liikkuneet paljon ja aktiivisesti.

Turhautuneisuus ja ideoita!

Nyt se iski, jota minä olen pelännyt: turhautuneisuus.

Syy tähän on varsin yksinkertainen. Meillä on täällä "team leader" -henkilöitä eli hieman kuin ohjaajia. Jostain ihmeellisestä syystä me suomalaiset olemme kuitenkin jatkuvasti omillamme, joka on harmistus. Suomalainen team leader joutui lähtemään täältä takaisin Suomeen ja koska Kari on myös Suomessa ko. hetkellä olemme niin yksin. Muita team leadereita ei kiinnosta pätkän vertaa, että mitä me täällä touhuamme.

Tänään olen yrittänyt järjestää orpokodin vanhimpia lapsia sunnuntaiksi elokuvateatteriin, koska täällä on nyt meneillään European film festival. Näyttävät siellä huomenna Niko lentäjän pojan ja vielä aivan ilmaiseksi! Paikallisia ja team leadereita ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan kuin oma napa ja lähestyvät supersankari teemabileet.

Yksin en pysty järjestämään näitä lapsia elokuvateatteriin mitenkään. En hitto tiedä edes onko tämä korrektia, jota juuri nyt yritän järjestää. Mutta miettikää mikä mahdollisuus ja kokemus se olisi näille lapsille, jotka tuskin koskaan pääsevät oikeaan elokuvateatteriin. Tässä ei ole kysymys mistään muusta kuin tahdosta saada tämä onnistumaan. Ko. hetkellä kun järjestän tätä yksin tuntuu siltä, että en onnistu tässä.

Asiaan liittyviä ongelmia: Orpokoti on muslimien orpokoti, jonka kanssa AIT tekee yhteistyötä tai jota AIT oikeastaan pyörittää. En tiedä saavatko lapset sunnuntaina lähteä sieltä mihinkään ja varsinkaan elokuviin. Lisäksi koko orpokotia en voi ottaa elokuviin mukaan mitenkään. Suunnitelmissani oli viedä vanhimmat lapset eli yli 10v. olevat lapset leffaan - en tiedä montako sellaista ko. orpokodissa on, mutta kuitenkin. Nuoremmat lapset tulevat varmasti mustasukkaisiksi ja se taas saattaa aiheuttaa ties mitä.

Olen tainnut haukata liian ison palan kakkua, vaikka idea mielestäni onkin hyvä.

Parahimmat lukijat, jos tätä joku lukee - lähinnä nytkin avaudun tässä lähinnä itselleni ,(btw. ne jotka tätä lukevat niin kommentoikaa vaikka tätä viestiä niin tiedän, että moniko tätä lukee - asante sana.) antakaa minulle toki hyviä ideoitanne, joita voisi täällä yrittää toteuttaa. Itselläni toki on moniakin ideoita, mutta uskoisin, että teiltä löytyy niitä myös!

Idea voi olla mikä tahansa, se voi liittyä orpoihin, katulapsiin, kouluihin jne. mihin vain!

Heitelkää minua ideoilla, niin tehdään yhdessä hyvää!

Herra käsi

Hän löytyi Tansaniasta - tai oikeastaan hän tuli Suomesta tänne minua varten. Wtf...? Takanahan näkyy norsu! Kaikenlaista sitä samaan kuvaan eksyy. Herra käsi, urpo takatukkansa kanssa ja norsu.

Lake Manyara paikkana.

Tsori - en vaan jaksa päivittää tätä - ja jälleen kerran voin todeta, että en tänne tätä kyllä tullut edes tekemään, mutta tämä kuva laitettakoon kuitenkin.

Vanhaa kuvaa, mut jottai päivityst

Siel se Suami boeka heilutteloo. Stadikka paikkana. Etualalla Mr. Dudu Baya - takana pari paikallista roudaria.

Saatan tänne pykätä tänään vielä jotain muutakin, mutta katotaan nyt miten jaksaa ja miten pystyy. Netti toimii toisinaan ja toisinaan ei. Säästävät sähköä täällä joka toinen päivä eli toisinaan tulee sähköä ja toisinaan ei. Afrikkalaiseen tapaan tämä jokatoinenpäivä tarkoittaa, et silloin tällöin.

Monenlaista on touhuttu ja hauskaa on ollut.

btw. minulla on malaria ja silmätulehduskin vielä, mut mitäs pienistä. Malariastakin vain kaksi parasiittiä, joten ei juurikaan oireita ole, mut lääkäri määräsi lääkkeet kuitenkin, niin täytynee ne syödä. Silmätulehduksestakin olen ottamassa niskalenkkiä. Ja fiksuna miehenä yhtenä päivänä nukahdin aurinkoon -> poltin jalkani, mutta aloe vera tekee tehtäväänsä ja sekin vaiva on kohta jo kadonnut.

Orpokotiin toimitin vaatteita ison kasan - tuhansien eurojen edestä. Mukavia lapsia, ei voi muuta sanoa. Tuli pelattua muistipeliä, monta muuta peliä, luettua kirjaa ja ennen kaikkea oltua läsnä.

Nyt keskityn johonkin, jota en vielä tiedä, mutta en minä tänne Tansaniaan nettiä tullut käyttämään. Loppuviikosta vierailen Bagamoyo nimisessä kaupungissa, johon Livingstone kuoli.

Arusha - ilman nettia

Terse!

Olen Arushassa ja taalta en paase nettiin, kuin nettikahvilasta ja taallakin tama netti on 33.6 modeemia huonompi. Joten meikalainen ei taalta pahemmin kirjoittele muuta kuin omalle koneelleni ja uppaan ne sitten tanne blogiin kun menen takaisin Dariin.

Btw. Olen nykyisin Stadion-luokan artisti. Olen esiintynyt Arushan futis Stadionilla Dudun dj:na. Luonnollisesti Stadion-luokan artistina odotan vastaavaa kohtelua. Eli aidin tekemaa perunamuusia, lihapullia ja jotain hyvaa kastiketta.

Taalla ruoka on aamupalalla aina samaa - siis aina! Vaaleeta leipaa, jota voi paahtaa, keitettya kanamunaa, voita tai marmeladia, teeta tai kahvia. Olen yrittanyt soveltaa naita raaka-aineita, mutta ei se vaan onnistu. Ruisleipa olisi todella jees, mutta en sita oikeastaan kaipaa. Maitoa taas kaipaan erittain paljon. Maito on taalla sellaista, etta se sailyy vuoden 2010 loppuun, joten siina on pisara maitoa ja loput ovat E-tuotteita ja sailintoaineita. Minulla on aivan tajuton kalsium vajari ja suorastaan kalsium-nikkis. Haluan maitoa!

Saatoin loytaa korvaavan vaihtoehdon, nimittain mansikka- ja vaniljamaidon. E-tuotteilla maustettua keinotekoista soosia, mutta jos nyt edes vahan maidolta maistuisi. Ja tiedoksenne: paikalliset eivat juuri juo maitoa. Itse Suomessa saatan juoda sita litran paivassa helposti.

Mutta olen taalla Arushassa nyt ainakin kaksi viikkoa ja tsekkailen mestoja. Olisi tarkoitus menna kaymaan Arushan luonnonsuojelu-alueelle kaymaan safarilla. Maksaa noin 80 usd. Siella pitaisi vastaan tulla norsut, kirahvit, seeprat sun muut. Tosin isoja kissoja, kuten leijona, siella ei tapaa.

Jahka TTY:n porukka tulee tanne niin lahden heidan kanssaan jollekin safarille katselemaan meininkia. Sielta pitaisi loytya leijonankin jo.

Nyt lauantaina nousen lavalle taas yhdessa Dudubayan kanssa (menkaa vaikka youtubeen tsekkaamaan biiseja) Earth Dance nimisessa tapahtumassa. 50 % tapahtuman tuotosta menee hyvantekevaisyyteen. Dudulle ei makseta keikasta mitaan, paitsi matkat. Eli palkkaa emme saa, mutta matkamme korvataan.

Olin muuten paikallisessa lehdessa. Oli juttu siita, etta Dudulla on suomalainen DJ. Malvo siella luki myos, koska mainostin soittavani siina bassoa. Harmi, etta juttu oli vain swahiliksi, joten en siita paljon mitaan tajunnut. Mukanani tuon lehden toki kotiin - yritan saada sen jossain skannattua, jos vaikka satun hukkaamaan lehden.

Nyt heipodei ja Azamin mansikkamaitoa!

Tarinointia, kun nyt kerkeän

16.9.09

Paljon asioita on ehtinyt tapahtua taasen. Lauantaina 12.9 pidimme pienen palaverin, jossa keskustelimme töistä, joita pitäisi tapahtumien eteen tehdä. Lisäksi totesimme, että lähdemme 14.9 aamulla Arushaan, jonne bussimatka kestää 8-9 tuntia. Nyt kuitenkin olen edelleen Dar es Salaamissa, koska Dudu päätti yht’äkkiä että teemme Art In Tanzanian jalkapallo liigan finaaliin performanssin ja HIV awareness tapahtuman. Eli Dudu heittää keikan, Mambo Jambo heittää keikan, DJ TimoR heittää keikan. Kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu. Nyt kävi kuitenkin näin, että vain DJ TimoR heittää keikan. Paikalle on hankittu sähköt, jotka edelleen ovat tulossa. Paikalle oli hankittu myös mobile-lava eli liikutettava lava, mutta lavan omistajan isä kuoli ja tämä omistaja on nyt Arushassa ja kyseistä lavaa käyttöömme emme saa. Eli meillä on kaikki muu, mutta ei lavaa. Äänentoisto löytyy ym. Nähtäväkseni jää, joudunko huomenna soittamaan nurmikolla heinien keskellä.

Tansanialainen tapahtumatuotanto on vähintäänkin mielenkiintoista. Miten ihmeessä täällä asioita oikein organisoidaan? Vastaus on yksinkertainen: Niitä ei organisoida ja tästä syystä osa tapahtumista jää toteutumatta. Keskustelin Karin kanssa asiasta ja hän vain totesi, että toisinaan artistit jättävät vain tulematta ja toisinaan jää tekniikka tulematta ja jne. Mainoksia ja flyereita painetaan miljoonittain ennen tapahtumia ja kun tapahtuman sitten pitäisi oikeasti olla – kyseisellä paikalla ei ole mitään.

Dudu kertoi minulle, että Tansaniassa on tapana artistin mennä esimerkiksi lava-auton (kuten vaikkapa Isuzu) takana siellä lavaosassa. Sieltä sitten heilutellaan ihmisille, että ihmiset oikeasti näkevät artistin olevan paikalla. Maksullisilla keikoilla tämä on kuulemma erittäin yleistä, koska monillakaan ei ole rahaa ostaa edes näille keikoille lippuja, joten he haluavat olla varmoja, että artisti on paikalla.

Olen tässä treenannut keikkojani varten ja opetellut käyttämään Visual DJ ohjelmaa, mutta! On olemassa aina yksi mutta. Nyt kun kirjoitan tätä keikkaa edeltävänä iltana, ja siirrän Koivuselta lainaksi saamaltani sanelukoneelta ääninauhoja tietokoneelle, tämä kyseinen tietokoneohjelma ei suostu käynnistymään. Olen täällä aivan hermona ja todellakin hermorauniona, koska Internet on sen verran huono, että en pysty uutta mitenkään tänne lataamaan. Ei mene putkeen ei. Kyseinen ohjelma kaatuu heti alkuunsa, ja kaikenlisäksi sulkee vielä tietokoneen sen päälle. Ei perskele…

Olen tehnyt toki ostoksia myös. Olen ostanut hieman taidetta kotiin – siis muutaman taulun suhteellisen halvalla. Muuta en juuri olekaan ostanut, ellei sitten sitruunapippuria ostokseksi lasketa. Karkkia, sipsejä, erittäin paljon vettä, limsaa yms. on tullut myös ostettua. Muutaman rannekorun ja yhden kaulakorun sain taisdekauppiaaltani kaupan päälle, kun siinä aikani tinkailin.

Lauantaina lähden Arushaan 5.30 linja-autolla ja sitten siellä istutaankin pitkään.

Meinasi aivan täysin unohtua, mutta uudet promokuvat itsestäni otin Noora T.:n avustuksella – niitä olen tässä itsekseni editoinut ja tuli oikein komeita. Lisäksi olen yhdessä Nooran kanssa vääntänyt press releaseja täällä. Tällä hetkellä vain huomisesta tapahtumasta, joka sekin muuttuu kokoajan kun tansanialaiset saavat uusia villejä ideoita.

Yleisesti voisi todeta, että ideoita ihmisillä kyllä riittää, mutta ei ne niitä kyllä toteuttaa osaa. Tai oikeastaan huomioon ei oteta vain kaikkia mahdollisia muuttujia, kuten esim. lavantuojan isän kuolemaa yms. Mistä backup lava? Pitäisi olla aina taustalla jokin vaihtoehto b, mutta täällä ei tunnu olevan. Ihmisillä on kyllä lankoja käsissä, mutta langat ovat aivan sekaisin. Mutta jotenkin toisinaan nämä tapahtumat sitten vain onnistuvat, joka tietysti on hemmetin hienoa. Vielä kaksi minuuttia niin äänityseni ovat siirtyneet koneeni tietokantaan piirilevyjen ihmeelliseen maailmaan.

Kiitos hei näkemiin.

Nyt suosittelen teille kappaleeksi:

Mariska – Murha …. Tätä tässä on tullut lauleskeltua – jostain kumman syystä soi päässä.

btw. nyt kun lisään tätä tänne kello on noin 21.37 niin dj-ohjelmani lähti päälle -en vain tiedä uskallanko sulkea sitä enää - perhana.

Promokuva, mut ei kuitenkaan

Keikkojani varten täällä otettiin uusia promokuvia - tämä ei niihin tosin kuulu, koska taustalla näkyy oikeastaan se, mitä näen huoneeni ikkunasta. Eli kuvien pitäisi näyttää siltä kuin ne olisi Suomessa otettu. Tämä siksi, että minua markkinoidaan täällä suomalaisena DJ:nä.

Kuvassa kello on about 18.40. Ja siellä taustalla jossain siintää Intian valtameri. Normaalisti täällä ei todellakaan käytetä huivia, mutta kuvaa varten vaivauduin moisen laittamaan, vaikka lämmin siinä tulikin.

Ilman nettiä, mutta silti oppimispäiväkirjaa

2 ensimmäistä päivää olivat orientaatiota, jossa tutustuin Bahari Beachin alueeseen ja Dar es Salaamiin. Miten tansanialaisessa kulttuurissa toimitaan, mistä saa vettä, mistä saa ruokaa, missä voi shoppailla, missä voi viettää vapaa-aikaa, talon säännöt ja ihmisiin tutustumista. Kun 3 päivä koitti, koitti myös työnteon aika. Kävin palaverin yhdessä paikan johtajan Kari Korhosen, Beccy (tiiminvetäjä), Noora Tikkanen (kulttuurituottaja-opiskelija Kuopiosta) ja itseni kanssa. Mitä haluaisin tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Korhonen tiesi DJ ja tapahtumatuottaja taustani, joten tulisin työstämään täällä muutaman tapahtuman. DuduBaya, joka on paikallinen hiphop tähti, olisi henkilö, jonka kanssa tulisin työskentelemään. Dudu on Itäisessä Afrikassa yhdenlainen julkkis, joka on julkaissut muutamia hittibiisejä, jotka tosin eivät soi Euroopassa - ainakaan tietääkseni. Dudu sai myös vihiä DJ-taustoistani ja siten lähti iso pyörä pyörimään.

Dudulla on Arushassa (Tanzanian pohjoisosassa) kaksi keikkaa, joissa molemmissa minun pitäisi toimia hänen DJ:nään, lisäksi toimin ikäänkuin hänen oikeana kätenään. Tarkistan aikataulut, hoidan pressiasioita yhdessä hänen kanssaan, markkinoin keikkoja, myyn lippuja, t-paitoja ja kaikkea mahdollista. 23.9 on keikka nimeltään Hip Hop Kwa Jamii - eli Hip hop for the society. 50 % keikan tuotosta menee lyhentämättömänä orvoille ja katulapsille. Art In Tanzania on tapahtuman sponsori. 26.9 olevan tapahtuman nimi taas on Earth Dance, joka tapahtuu samaan aikaan ympäri maailmaa. Yksinkertaisesti ihmiset pitävät aivan mahtavat bileet. Arushassa, jossa siis Tanzanian tapahtuma on, esiintyy DuduBaya. Saattaa olla, että itse olen siellä DJ:nä tanssittamassa jengiä. Tapahtuma on myös hyväntekeväisyystapahtuma, joka on Arushassa Masai Camp nimisessä ravintolassa. DuduBaya ja Mike Yoga esiintyvät siellä.

11.9 Dudun ja minun piti mennä Late Night Showhun kertomaan Dudun keikoista, joissa on Art In Tanzania mukana. Tämä siis tarkoitti suoranaisesti sitä, että minä olisin hänen kanssaan yhdessä Itä-Afrikan (kyllä se näkyy koko Itä-Afrikan alueella) suurimmassa Late Night Showssa, joka on tyyliltään kuin Conan O'Brien. Dudu koitti saada asian hoidettua yhden päivän aikana, mutta eihän se onnistunut. Todennäköistä on kuitenkin, että tulemme siellä vielä vierailemaan. Dudu jopa pohti sellaista ratkaisua, että olisin ollut siellä hänen kanssaan ja soittanut siellä jotain suomalaista musiikkia. Tässä vaiheessa minulla meinasi valahtaa housuun. Toisaalta tilaisuus on sellainen, että ei näistä juurikaan kieltäydytä - once in a lifetime. Nyt tulee vain ongelma, mitä minä siellä

soittaisin? Keneltä luvat soittaa siellä musiikkia. Tässä vaiheessa otetaan puhelu G-Poweredille ja kysytään: "Onko ok, että soitan teidän musiikkianne Itä-Afrikan suurimmassa Late Night Showssa?" Valitettavasti en pystynyt kyseistä puhelua soittamaan sillä, Internet on ollut poikki useamman päivän jo eli en löytänyt mistään Kimmo Korpelan numeroa. Asiaan palataan kuitenkin mahdollisesti myöhemmin, jos menemme ko. ohjelmaan.

DuduBayalta tuli myös jännittävä tekstiviesti, kun keskustelimme tekstaillen haastattelutilaisuuksista ja muista. "In Arusha u will get interview on radio stations, then when get back to Dar u will do more interviewz," Dudu on jostain saanut päähänsä, että hän aikaa leipoa minusta täällä jonkun paikallisen julkisuuden henkilön. Mitä hemmettiä?!

Tässä on muutaman päivän aikana tapahtunut niin paljon asioita, että en taida niitä vielä itse edes käsittää. Tuli muuten tarkistettua mukaan otetut vaatteet: "Voi vittu! Mitä mä laitan päälle!" a) Mulla on täällä tyyliin safarille ja muuhun ulkokäyttöön soveltuvia ja käytössä kestäviä vaatteita - ei mitään keikkavaatteita todellakaan. b) Mitä hemmettiä mun kuuluisi laittaa päälle?

Tähän mennessä täytyy kyllä myöntää, että olen suhteellisen tyytyväinen tähän työharjoitteluuni, mutta saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan. Muuten täällä on tosi lämmintä, koska täällä on kesä juuri alkamassa. Keskilämpötila on silloin, yölämpötilat mukaan lukien, noin 26-27 astetta. Hiki lentää ja Bob Sinclair soi. Nyt istun kirjoittamassa tätä omassa huoneessani, jossa minun lisäkseni on kaksi muuta suomalaista hoitajaopiskelijaa Turusta - Juho ja Niko. Lisäksi täällä on suomalaisia 5 + Kari. Brittejä täällä on noin 15 ja muutama muualtakin tullut. Tosin heitä ei juuri näe, koska työajat ja paikat ovat aivan erit. Lähinnä iltaisin tulee nähtyä heitä. Nyt on viides päivä menossa ja kolmena päivänä on nautittu alkoholia. Tosin yhtenäkään ei krapulaan asti, korkeintaan ekalla kerralla oli lähellä. Redd's on paikallinen siideri, jota tulee yleensä kitattua. Savanna on myös siideri, mutta se on kuiva ja siitä en niin suunnattomasti nauti. Paikalliset kaljat maistuvat lähinnä Lapin Kullalle - eli ihan jees. Konyagi eli paikallinen kirkas on juomakelpoista, tai näin ainakin totesimme kun siitä yhdet paukut teimme.

Bahari Beach, jossa asun on 30 kilometriä Dar es Salaamin keskustasta rantaa kohden. Jos tarkkoja ollaan minulla on näkymä Intian valtamereen, tosin välissä on muutamia taloja ja puita, mutta kyllä sieltä hieman vettä myös näkyy. Paikalliset ovat suhteellisen tottuneita valkoisiin ihmisiin, koska tämä talo tässä on jo jonnin aikaa ollut. Tästä kävelee kolme minuuttia rannalle, jotta pääsee uimaan. Tosin lähiseudun hotelli on juuri remontissa, joten rannalla ei ole vartioita. Muutama ihminen siellä on jo ryöstetty veitsellä uhaten. Kun rannalle menee, mukaan ei saa ottaa mitään ylimääräistä ja sinne on mentävä isolla porukalla. Toivokkaana odottelemme täällä, että avaisivat hotellin, jotta rannasta tulisi turvallisempi. Vesi on todella suolaista ja lämmintä. Rannan hiekka on niin kuumaa, että siinä ei mielellään ilman kenkiä kävele - palovamma todennäköisyys on annettu. Lisäksi rannalla on rapuja ja paljon. Ne mokomat nipistävät, jos lähelle menee. Itseäni ei ole onneksi vielä yksikään päässyt nipsaisemaan, mutta sitä odotellessa. Rannalta ei oikein voi mennä snorklaamaan, mutta aion täällä sitäkin harrastaa. Tosin se vaatii sitten pidempää reissua ja sinne täytyy lähteä veneen kanssa.

Hyttyset ovat täällä lähes äänettömiä - silent killers. Niiden pistoja ei myös huomaa vasta kuin jälkeenpäin, mutta täällä on kuulemma Malariaa vähän väliä ties kenellä, eikä sitä aina voi oikeastaan välttää. Itsekin olen muutaman piston saanut, mutta toivon, että tautia en silti saisi, sillä olen saanut itselleni jo trooppisen nuhan. Tosin sanoivat tämän tulevan useimmille, jotka tänne tulevat. Ilmastonvaihto on niin hurja, että keho ei siihen niin nopeasti totu. Itselläni tämä ilmenee mm. nenän tukkoisuutena ja kurkkukipuna.

Työsopimuksessani luki, että toimisin safarioppaana - täällä sain kuitenkin kuulla, että ei onnistu. Tämä on ainut asia, johon olen todella todella pettynyt. Joutuisin maksamaan lähes täyden hinnan joka asiasta, jota en todellakaan aio tehdä. Kilimanjaron valloitus jää siis tekemättä. Vuoren valloitus maksaisi reilusti yli 1000 usd:tä eli noin 1000 euroa. Tuollaisiin minulla ei yksinkertaisesti ole varaa ja koska vuoristotaudin riski on olemassa - en aio työharjoitteluani myöskään uhrata siihen, että joutuisin lähtemään hoidettavaksi sairaalaan. DuduBayan kanssa työskentely korvaa Kilimanjaron ainakin mielestäni. Pienemmille safareille aion sen sijaan mennä ja näihin pääsen suhteellisen halvalla tai näin ainakin työnantajani sanoi. Odotan mielenkiinnolla, että mitä kaikkea Dudu voi minulle Tansaniasta näyttää. Korhosen mukaan Dudu todennäköisesti tulee viemään minua yökerhoihin ja ties mihin. Dudu on kuulemma sellainen ihminen, että hän osoittaa kiitollisuutensa. Tätä jään jännityksellä odottamaan.

Työtehtäviini kuuluu myös kalastuksen kehittäminen täällä. AIT ei vielä tarjoa kalastusmatkoja - minun tehtäväni on kehittää kalastusmatkailua AIT:lle. On sekä päivä- että yökalastusta. Yöllä saattaa saada kuulemani mukaan haikalojakin. Miekkakalakaan ei ole niin ihmeellinen saalis kuulemani mukaan. Tulen siis kalastamaan todella isoja vonkaleita täällä. Eli kun te siellä Suomessa huudatte innoissanne: "Kahen kilon siika!", me täällä käytämme kahden kilon siikaa syöttinä. Yökalastuksessa voi toimia myös kuten tuulastuksessa. Kävelemme tai olemme veneessä lampun kanssa ja keihästämme kalat. Näitä olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan ja katsomaan, että mitä saan näistä aikaiseksi. Täytyy laskea kaikki siten, että AIT saa siitä vähän voittoa, joka voidaan laittaa humanitääriseen työhön.

Suosittelen teille kappaleeksi:

Bob Sinclair - The Ghetto, sillä tämä alue, jossa asumme on osittain myös ghettoa, koska on kaukana keskustasta. Kaikissa taloissa ei ole edes kattoa ja ikkunat täällä ovat harvinaisuus.

Tämä tästä tällä erää - nyt on

12.9 ja kaikenlaista tapahtuu. Tänään olisi tarkoituksena vierailla ainakin Mwgengessä katsomassa jos löytäisin jotain vaatteita, joilla voisin esiintyä.

En jaksanut tätä läpi lukea eli todennäköisesti täällä on välissä kirjoitusvirheitä ja ties mitä sontaa... Täällä on muuten lehmän (gnombe) sontaa, scheisseä, paskaa, kakkaa, ulostetta, jätöksiä, tuotoksia jne. tiellä suhteellisen usein - tuossa kun vapaana jolkottelevat

Ja nyt on 15.9 eli viiveellä nämä tekstit tänne ilmestyvät. Koitan kirjoitella tässä jotain ylös, jos saisin aikaiseksi - täytyyhän näitä sitä hemmetin kouluakin varten kirjoittaa, joka ei btw. kiinnosta minua ko. hetkellä sitten yhtään.. Buahahahaa!