Arusha - ilman nettia

Terse!

Olen Arushassa ja taalta en paase nettiin, kuin nettikahvilasta ja taallakin tama netti on 33.6 modeemia huonompi. Joten meikalainen ei taalta pahemmin kirjoittele muuta kuin omalle koneelleni ja uppaan ne sitten tanne blogiin kun menen takaisin Dariin.

Btw. Olen nykyisin Stadion-luokan artisti. Olen esiintynyt Arushan futis Stadionilla Dudun dj:na. Luonnollisesti Stadion-luokan artistina odotan vastaavaa kohtelua. Eli aidin tekemaa perunamuusia, lihapullia ja jotain hyvaa kastiketta.

Taalla ruoka on aamupalalla aina samaa - siis aina! Vaaleeta leipaa, jota voi paahtaa, keitettya kanamunaa, voita tai marmeladia, teeta tai kahvia. Olen yrittanyt soveltaa naita raaka-aineita, mutta ei se vaan onnistu. Ruisleipa olisi todella jees, mutta en sita oikeastaan kaipaa. Maitoa taas kaipaan erittain paljon. Maito on taalla sellaista, etta se sailyy vuoden 2010 loppuun, joten siina on pisara maitoa ja loput ovat E-tuotteita ja sailintoaineita. Minulla on aivan tajuton kalsium vajari ja suorastaan kalsium-nikkis. Haluan maitoa!

Saatoin loytaa korvaavan vaihtoehdon, nimittain mansikka- ja vaniljamaidon. E-tuotteilla maustettua keinotekoista soosia, mutta jos nyt edes vahan maidolta maistuisi. Ja tiedoksenne: paikalliset eivat juuri juo maitoa. Itse Suomessa saatan juoda sita litran paivassa helposti.

Mutta olen taalla Arushassa nyt ainakin kaksi viikkoa ja tsekkailen mestoja. Olisi tarkoitus menna kaymaan Arushan luonnonsuojelu-alueelle kaymaan safarilla. Maksaa noin 80 usd. Siella pitaisi vastaan tulla norsut, kirahvit, seeprat sun muut. Tosin isoja kissoja, kuten leijona, siella ei tapaa.

Jahka TTY:n porukka tulee tanne niin lahden heidan kanssaan jollekin safarille katselemaan meininkia. Sielta pitaisi loytya leijonankin jo.

Nyt lauantaina nousen lavalle taas yhdessa Dudubayan kanssa (menkaa vaikka youtubeen tsekkaamaan biiseja) Earth Dance nimisessa tapahtumassa. 50 % tapahtuman tuotosta menee hyvantekevaisyyteen. Dudulle ei makseta keikasta mitaan, paitsi matkat. Eli palkkaa emme saa, mutta matkamme korvataan.

Olin muuten paikallisessa lehdessa. Oli juttu siita, etta Dudulla on suomalainen DJ. Malvo siella luki myos, koska mainostin soittavani siina bassoa. Harmi, etta juttu oli vain swahiliksi, joten en siita paljon mitaan tajunnut. Mukanani tuon lehden toki kotiin - yritan saada sen jossain skannattua, jos vaikka satun hukkaamaan lehden.

Nyt heipodei ja Azamin mansikkamaitoa!

Tarinointia, kun nyt kerkeän

16.9.09

Paljon asioita on ehtinyt tapahtua taasen. Lauantaina 12.9 pidimme pienen palaverin, jossa keskustelimme töistä, joita pitäisi tapahtumien eteen tehdä. Lisäksi totesimme, että lähdemme 14.9 aamulla Arushaan, jonne bussimatka kestää 8-9 tuntia. Nyt kuitenkin olen edelleen Dar es Salaamissa, koska Dudu päätti yht’äkkiä että teemme Art In Tanzanian jalkapallo liigan finaaliin performanssin ja HIV awareness tapahtuman. Eli Dudu heittää keikan, Mambo Jambo heittää keikan, DJ TimoR heittää keikan. Kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu. Nyt kävi kuitenkin näin, että vain DJ TimoR heittää keikan. Paikalle on hankittu sähköt, jotka edelleen ovat tulossa. Paikalle oli hankittu myös mobile-lava eli liikutettava lava, mutta lavan omistajan isä kuoli ja tämä omistaja on nyt Arushassa ja kyseistä lavaa käyttöömme emme saa. Eli meillä on kaikki muu, mutta ei lavaa. Äänentoisto löytyy ym. Nähtäväkseni jää, joudunko huomenna soittamaan nurmikolla heinien keskellä.

Tansanialainen tapahtumatuotanto on vähintäänkin mielenkiintoista. Miten ihmeessä täällä asioita oikein organisoidaan? Vastaus on yksinkertainen: Niitä ei organisoida ja tästä syystä osa tapahtumista jää toteutumatta. Keskustelin Karin kanssa asiasta ja hän vain totesi, että toisinaan artistit jättävät vain tulematta ja toisinaan jää tekniikka tulematta ja jne. Mainoksia ja flyereita painetaan miljoonittain ennen tapahtumia ja kun tapahtuman sitten pitäisi oikeasti olla – kyseisellä paikalla ei ole mitään.

Dudu kertoi minulle, että Tansaniassa on tapana artistin mennä esimerkiksi lava-auton (kuten vaikkapa Isuzu) takana siellä lavaosassa. Sieltä sitten heilutellaan ihmisille, että ihmiset oikeasti näkevät artistin olevan paikalla. Maksullisilla keikoilla tämä on kuulemma erittäin yleistä, koska monillakaan ei ole rahaa ostaa edes näille keikoille lippuja, joten he haluavat olla varmoja, että artisti on paikalla.

Olen tässä treenannut keikkojani varten ja opetellut käyttämään Visual DJ ohjelmaa, mutta! On olemassa aina yksi mutta. Nyt kun kirjoitan tätä keikkaa edeltävänä iltana, ja siirrän Koivuselta lainaksi saamaltani sanelukoneelta ääninauhoja tietokoneelle, tämä kyseinen tietokoneohjelma ei suostu käynnistymään. Olen täällä aivan hermona ja todellakin hermorauniona, koska Internet on sen verran huono, että en pysty uutta mitenkään tänne lataamaan. Ei mene putkeen ei. Kyseinen ohjelma kaatuu heti alkuunsa, ja kaikenlisäksi sulkee vielä tietokoneen sen päälle. Ei perskele…

Olen tehnyt toki ostoksia myös. Olen ostanut hieman taidetta kotiin – siis muutaman taulun suhteellisen halvalla. Muuta en juuri olekaan ostanut, ellei sitten sitruunapippuria ostokseksi lasketa. Karkkia, sipsejä, erittäin paljon vettä, limsaa yms. on tullut myös ostettua. Muutaman rannekorun ja yhden kaulakorun sain taisdekauppiaaltani kaupan päälle, kun siinä aikani tinkailin.

Lauantaina lähden Arushaan 5.30 linja-autolla ja sitten siellä istutaankin pitkään.

Meinasi aivan täysin unohtua, mutta uudet promokuvat itsestäni otin Noora T.:n avustuksella – niitä olen tässä itsekseni editoinut ja tuli oikein komeita. Lisäksi olen yhdessä Nooran kanssa vääntänyt press releaseja täällä. Tällä hetkellä vain huomisesta tapahtumasta, joka sekin muuttuu kokoajan kun tansanialaiset saavat uusia villejä ideoita.

Yleisesti voisi todeta, että ideoita ihmisillä kyllä riittää, mutta ei ne niitä kyllä toteuttaa osaa. Tai oikeastaan huomioon ei oteta vain kaikkia mahdollisia muuttujia, kuten esim. lavantuojan isän kuolemaa yms. Mistä backup lava? Pitäisi olla aina taustalla jokin vaihtoehto b, mutta täällä ei tunnu olevan. Ihmisillä on kyllä lankoja käsissä, mutta langat ovat aivan sekaisin. Mutta jotenkin toisinaan nämä tapahtumat sitten vain onnistuvat, joka tietysti on hemmetin hienoa. Vielä kaksi minuuttia niin äänityseni ovat siirtyneet koneeni tietokantaan piirilevyjen ihmeelliseen maailmaan.

Kiitos hei näkemiin.

Nyt suosittelen teille kappaleeksi:

Mariska – Murha …. Tätä tässä on tullut lauleskeltua – jostain kumman syystä soi päässä.

btw. nyt kun lisään tätä tänne kello on noin 21.37 niin dj-ohjelmani lähti päälle -en vain tiedä uskallanko sulkea sitä enää - perhana.

Promokuva, mut ei kuitenkaan

Keikkojani varten täällä otettiin uusia promokuvia - tämä ei niihin tosin kuulu, koska taustalla näkyy oikeastaan se, mitä näen huoneeni ikkunasta. Eli kuvien pitäisi näyttää siltä kuin ne olisi Suomessa otettu. Tämä siksi, että minua markkinoidaan täällä suomalaisena DJ:nä.

Kuvassa kello on about 18.40. Ja siellä taustalla jossain siintää Intian valtameri. Normaalisti täällä ei todellakaan käytetä huivia, mutta kuvaa varten vaivauduin moisen laittamaan, vaikka lämmin siinä tulikin.

Ilman nettiä, mutta silti oppimispäiväkirjaa

2 ensimmäistä päivää olivat orientaatiota, jossa tutustuin Bahari Beachin alueeseen ja Dar es Salaamiin. Miten tansanialaisessa kulttuurissa toimitaan, mistä saa vettä, mistä saa ruokaa, missä voi shoppailla, missä voi viettää vapaa-aikaa, talon säännöt ja ihmisiin tutustumista. Kun 3 päivä koitti, koitti myös työnteon aika. Kävin palaverin yhdessä paikan johtajan Kari Korhosen, Beccy (tiiminvetäjä), Noora Tikkanen (kulttuurituottaja-opiskelija Kuopiosta) ja itseni kanssa. Mitä haluaisin tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Korhonen tiesi DJ ja tapahtumatuottaja taustani, joten tulisin työstämään täällä muutaman tapahtuman. DuduBaya, joka on paikallinen hiphop tähti, olisi henkilö, jonka kanssa tulisin työskentelemään. Dudu on Itäisessä Afrikassa yhdenlainen julkkis, joka on julkaissut muutamia hittibiisejä, jotka tosin eivät soi Euroopassa - ainakaan tietääkseni. Dudu sai myös vihiä DJ-taustoistani ja siten lähti iso pyörä pyörimään.

Dudulla on Arushassa (Tanzanian pohjoisosassa) kaksi keikkaa, joissa molemmissa minun pitäisi toimia hänen DJ:nään, lisäksi toimin ikäänkuin hänen oikeana kätenään. Tarkistan aikataulut, hoidan pressiasioita yhdessä hänen kanssaan, markkinoin keikkoja, myyn lippuja, t-paitoja ja kaikkea mahdollista. 23.9 on keikka nimeltään Hip Hop Kwa Jamii - eli Hip hop for the society. 50 % keikan tuotosta menee lyhentämättömänä orvoille ja katulapsille. Art In Tanzania on tapahtuman sponsori. 26.9 olevan tapahtuman nimi taas on Earth Dance, joka tapahtuu samaan aikaan ympäri maailmaa. Yksinkertaisesti ihmiset pitävät aivan mahtavat bileet. Arushassa, jossa siis Tanzanian tapahtuma on, esiintyy DuduBaya. Saattaa olla, että itse olen siellä DJ:nä tanssittamassa jengiä. Tapahtuma on myös hyväntekeväisyystapahtuma, joka on Arushassa Masai Camp nimisessä ravintolassa. DuduBaya ja Mike Yoga esiintyvät siellä.

11.9 Dudun ja minun piti mennä Late Night Showhun kertomaan Dudun keikoista, joissa on Art In Tanzania mukana. Tämä siis tarkoitti suoranaisesti sitä, että minä olisin hänen kanssaan yhdessä Itä-Afrikan (kyllä se näkyy koko Itä-Afrikan alueella) suurimmassa Late Night Showssa, joka on tyyliltään kuin Conan O'Brien. Dudu koitti saada asian hoidettua yhden päivän aikana, mutta eihän se onnistunut. Todennäköistä on kuitenkin, että tulemme siellä vielä vierailemaan. Dudu jopa pohti sellaista ratkaisua, että olisin ollut siellä hänen kanssaan ja soittanut siellä jotain suomalaista musiikkia. Tässä vaiheessa minulla meinasi valahtaa housuun. Toisaalta tilaisuus on sellainen, että ei näistä juurikaan kieltäydytä - once in a lifetime. Nyt tulee vain ongelma, mitä minä siellä

soittaisin? Keneltä luvat soittaa siellä musiikkia. Tässä vaiheessa otetaan puhelu G-Poweredille ja kysytään: "Onko ok, että soitan teidän musiikkianne Itä-Afrikan suurimmassa Late Night Showssa?" Valitettavasti en pystynyt kyseistä puhelua soittamaan sillä, Internet on ollut poikki useamman päivän jo eli en löytänyt mistään Kimmo Korpelan numeroa. Asiaan palataan kuitenkin mahdollisesti myöhemmin, jos menemme ko. ohjelmaan.

DuduBayalta tuli myös jännittävä tekstiviesti, kun keskustelimme tekstaillen haastattelutilaisuuksista ja muista. "In Arusha u will get interview on radio stations, then when get back to Dar u will do more interviewz," Dudu on jostain saanut päähänsä, että hän aikaa leipoa minusta täällä jonkun paikallisen julkisuuden henkilön. Mitä hemmettiä?!

Tässä on muutaman päivän aikana tapahtunut niin paljon asioita, että en taida niitä vielä itse edes käsittää. Tuli muuten tarkistettua mukaan otetut vaatteet: "Voi vittu! Mitä mä laitan päälle!" a) Mulla on täällä tyyliin safarille ja muuhun ulkokäyttöön soveltuvia ja käytössä kestäviä vaatteita - ei mitään keikkavaatteita todellakaan. b) Mitä hemmettiä mun kuuluisi laittaa päälle?

Tähän mennessä täytyy kyllä myöntää, että olen suhteellisen tyytyväinen tähän työharjoitteluuni, mutta saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan. Muuten täällä on tosi lämmintä, koska täällä on kesä juuri alkamassa. Keskilämpötila on silloin, yölämpötilat mukaan lukien, noin 26-27 astetta. Hiki lentää ja Bob Sinclair soi. Nyt istun kirjoittamassa tätä omassa huoneessani, jossa minun lisäkseni on kaksi muuta suomalaista hoitajaopiskelijaa Turusta - Juho ja Niko. Lisäksi täällä on suomalaisia 5 + Kari. Brittejä täällä on noin 15 ja muutama muualtakin tullut. Tosin heitä ei juuri näe, koska työajat ja paikat ovat aivan erit. Lähinnä iltaisin tulee nähtyä heitä. Nyt on viides päivä menossa ja kolmena päivänä on nautittu alkoholia. Tosin yhtenäkään ei krapulaan asti, korkeintaan ekalla kerralla oli lähellä. Redd's on paikallinen siideri, jota tulee yleensä kitattua. Savanna on myös siideri, mutta se on kuiva ja siitä en niin suunnattomasti nauti. Paikalliset kaljat maistuvat lähinnä Lapin Kullalle - eli ihan jees. Konyagi eli paikallinen kirkas on juomakelpoista, tai näin ainakin totesimme kun siitä yhdet paukut teimme.

Bahari Beach, jossa asun on 30 kilometriä Dar es Salaamin keskustasta rantaa kohden. Jos tarkkoja ollaan minulla on näkymä Intian valtamereen, tosin välissä on muutamia taloja ja puita, mutta kyllä sieltä hieman vettä myös näkyy. Paikalliset ovat suhteellisen tottuneita valkoisiin ihmisiin, koska tämä talo tässä on jo jonnin aikaa ollut. Tästä kävelee kolme minuuttia rannalle, jotta pääsee uimaan. Tosin lähiseudun hotelli on juuri remontissa, joten rannalla ei ole vartioita. Muutama ihminen siellä on jo ryöstetty veitsellä uhaten. Kun rannalle menee, mukaan ei saa ottaa mitään ylimääräistä ja sinne on mentävä isolla porukalla. Toivokkaana odottelemme täällä, että avaisivat hotellin, jotta rannasta tulisi turvallisempi. Vesi on todella suolaista ja lämmintä. Rannan hiekka on niin kuumaa, että siinä ei mielellään ilman kenkiä kävele - palovamma todennäköisyys on annettu. Lisäksi rannalla on rapuja ja paljon. Ne mokomat nipistävät, jos lähelle menee. Itseäni ei ole onneksi vielä yksikään päässyt nipsaisemaan, mutta sitä odotellessa. Rannalta ei oikein voi mennä snorklaamaan, mutta aion täällä sitäkin harrastaa. Tosin se vaatii sitten pidempää reissua ja sinne täytyy lähteä veneen kanssa.

Hyttyset ovat täällä lähes äänettömiä - silent killers. Niiden pistoja ei myös huomaa vasta kuin jälkeenpäin, mutta täällä on kuulemma Malariaa vähän väliä ties kenellä, eikä sitä aina voi oikeastaan välttää. Itsekin olen muutaman piston saanut, mutta toivon, että tautia en silti saisi, sillä olen saanut itselleni jo trooppisen nuhan. Tosin sanoivat tämän tulevan useimmille, jotka tänne tulevat. Ilmastonvaihto on niin hurja, että keho ei siihen niin nopeasti totu. Itselläni tämä ilmenee mm. nenän tukkoisuutena ja kurkkukipuna.

Työsopimuksessani luki, että toimisin safarioppaana - täällä sain kuitenkin kuulla, että ei onnistu. Tämä on ainut asia, johon olen todella todella pettynyt. Joutuisin maksamaan lähes täyden hinnan joka asiasta, jota en todellakaan aio tehdä. Kilimanjaron valloitus jää siis tekemättä. Vuoren valloitus maksaisi reilusti yli 1000 usd:tä eli noin 1000 euroa. Tuollaisiin minulla ei yksinkertaisesti ole varaa ja koska vuoristotaudin riski on olemassa - en aio työharjoitteluani myöskään uhrata siihen, että joutuisin lähtemään hoidettavaksi sairaalaan. DuduBayan kanssa työskentely korvaa Kilimanjaron ainakin mielestäni. Pienemmille safareille aion sen sijaan mennä ja näihin pääsen suhteellisen halvalla tai näin ainakin työnantajani sanoi. Odotan mielenkiinnolla, että mitä kaikkea Dudu voi minulle Tansaniasta näyttää. Korhosen mukaan Dudu todennäköisesti tulee viemään minua yökerhoihin ja ties mihin. Dudu on kuulemma sellainen ihminen, että hän osoittaa kiitollisuutensa. Tätä jään jännityksellä odottamaan.

Työtehtäviini kuuluu myös kalastuksen kehittäminen täällä. AIT ei vielä tarjoa kalastusmatkoja - minun tehtäväni on kehittää kalastusmatkailua AIT:lle. On sekä päivä- että yökalastusta. Yöllä saattaa saada kuulemani mukaan haikalojakin. Miekkakalakaan ei ole niin ihmeellinen saalis kuulemani mukaan. Tulen siis kalastamaan todella isoja vonkaleita täällä. Eli kun te siellä Suomessa huudatte innoissanne: "Kahen kilon siika!", me täällä käytämme kahden kilon siikaa syöttinä. Yökalastuksessa voi toimia myös kuten tuulastuksessa. Kävelemme tai olemme veneessä lampun kanssa ja keihästämme kalat. Näitä olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan ja katsomaan, että mitä saan näistä aikaiseksi. Täytyy laskea kaikki siten, että AIT saa siitä vähän voittoa, joka voidaan laittaa humanitääriseen työhön.

Suosittelen teille kappaleeksi:

Bob Sinclair - The Ghetto, sillä tämä alue, jossa asumme on osittain myös ghettoa, koska on kaukana keskustasta. Kaikissa taloissa ei ole edes kattoa ja ikkunat täällä ovat harvinaisuus.

Tämä tästä tällä erää - nyt on

12.9 ja kaikenlaista tapahtuu. Tänään olisi tarkoituksena vierailla ainakin Mwgengessä katsomassa jos löytäisin jotain vaatteita, joilla voisin esiintyä.

En jaksanut tätä läpi lukea eli todennäköisesti täällä on välissä kirjoitusvirheitä ja ties mitä sontaa... Täällä on muuten lehmän (gnombe) sontaa, scheisseä, paskaa, kakkaa, ulostetta, jätöksiä, tuotoksia jne. tiellä suhteellisen usein - tuossa kun vapaana jolkottelevat

Ja nyt on 15.9 eli viiveellä nämä tekstit tänne ilmestyvät. Koitan kirjoitella tässä jotain ylös, jos saisin aikaiseksi - täytyyhän näitä sitä hemmetin kouluakin varten kirjoittaa, joka ei btw. kiinnosta minua ko. hetkellä sitten yhtään.. Buahahahaa!

What is this? This is information.

Tervehdys lukija!

Tämän blogin tarkoituksena on valaista elämääni täällä Tansaniassa ajalta 7.9-1.12.2009. Yritän pykätä ja pukata näille sivuille silmiesi ihmeteltäväksi monenmoista, mutta valitettavasti Internet, kun ei täällä aina parhaalla mahdollisella tavalla toimi -> saattaa olla, että blogin sisältö jää erittäin ohueksi.

Ja sinä lukija, joka et minua vielä tunne. Olen 21-vuotias matkailun opiskelija Jyväskylän ammattikorkeakoulusta, mutta sydämeltäni eurajokelainen. Pääasiallisesti ottelen kulttuurialalla moniottelijana tehden kaikenlaisia keikkatöitä ja vähemmän töitä mm. performansseja, videokuvausta, äänityksiä, valosuunnitteluja ja -toteutuksia.

Karibu Timo's blog!