Orpokoti & elokuvat

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Helkkarin hyvä fiilis jäi.

Leffoina Lion King & Ice Age 3
Paikkana Mwandalima Islamic Orphanage Center
Ajankohta: 28.10.2009

Nyt yritän järkätä tätä mahdollisesti muihinkin paikkoihin.

Alkukuukaudesta tapahtunutta

-->

3.10 Machame waterfalls – kerrassaan uskomaton reissu. Kävelyä monta kilometriä ja mahtavia maisemia. Aamulla dala dala kaupungista Machamen kylään, josta Hotel Kilnoparkkiin, jossa opas vaihtoi vaatteet ja lähdimme kävelemään metsään. kahvipapupensaita, tomaattia, herneitä, bambua, banaanipuita, monia ihmeellisiä kasveja. Kävimme ennen lounasta kahdella vesiputouksella ja vaeltelimme kylässä. Lisäksi tuli vierailtua yhdessä pienessä luolassa, jossa ihmisiä on piileskellyt ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana.

Noin kahden aikoihin söimme lounaan. Sapuskan jälkeen alkoi todellinen seikkailu. Lähdimme kävelemään, mutta opas tunsi jonkun dalakuskin ja pääsimme dalan kyydissä suhteellisen pitkän matkan ja näin vältimme kävelyn.

Vaelsimme mahtavissa maisemissa ja hiki virtasi. Hikoilin oikeasti niin paljon, etten ollut varmaan koskaan ennen hikoillut. Lämpötila on korkea ja sitten vielä vaellat vuoristossa – huhhuh.

Me menimme uimaan yhteen vesiputoukseen – eikä siinä vielä kaikki: vesiputouksen laelta voi hypätä veteen! Ja minähän hyppäsin! Ehkä yksi elämäni hienoimmista asioista, mitä olen tehnyt. Vesi oli suhteellisen kylmää Tansaniaksi, mutta vesi tulee suoraan Kilimanjarolta ja on todellakin puhdasta. Vedessä näkee pohjaan ihan missä kohtaa tahansa. Tulin hypänneeksi kaksi kertaa – ja kyllä se oli sen vaivan väärti, vaikka sinne ylös pitikin kiivetä suhteellisen vaikeita reittejä. Muutamaan mokomaan piikkiin tms. tulin matkalla astuneeksi, jostain kumman syystä täällä kun useimmissa kasveissa on piikkejä. Siat eivät arvosta lainkaan minun taaperrustani paljain jaloin. Tosin niin astui oppaammekin piikkeihin, mutta ei aina voi voittaa.

Uimisen jälkeen paahtamaan kahvia paikalliselle kahvipavun viljelijälle. Ensin kahvipavut murskataan ja sitten pavuista erotellaan vielä papujen kuoret. Sitten pavut paahdetaan nuotiolla astiassa, jonka jälkeen pavut murskataan. Murskaamisen jälkeen siivilöidään kiinteämpi aines pois, jota vielä murskataan lisää, jotta saadaan tehtyä jauhoa. Siinä prosessi sitten onkin. Jauhot suppiloon/siivilään ja sitten kaadetaan päälle hieman kuumaa vettä ja voila! Meillä on kupillinen kahvia.

Kahvin maistelun jälkeen siirryimme katsomaan saman viljelijän tomaattiviljelmiä, joista hän lahjoitti meille molemmille (siis Nooran kanssa reissussa) kaksi tomaattia. Tomaatista siirryttiin banaaniin (ndizi) ja maistelemaan ndizistä tehtyä pombea eli paikallista itse tehtyä kaljaa. Sitä juotiin perinteisistä astioista eli lehmän sarvesta ja käsin tehdystä kupista, jossa on keppi kahvana. Seassa oli myös jotain kukkaa, ei siis mitään maria, vaan jotain muuta kasvia, joka antoi juomaan hiilihydraattipitoisemman vaikutuksen. Maistui ihan hyvältä, mutta ei sitä kyllä kauhean paljon joisi. Prosentteja kyseisessä juomassa on kuulemma noin kaksi.

Maistelun jälkeen kello oli lähemmäs 18.00 ja ulkona alkoi pikkuhiljaa pimetä. Poistuimme paikalta kiittäen kahvisetää, joka näytti meille paikkoja. Oppaamme Hilary jatkoi toki kokopäivän meidän kanssamme eli hän vei meidät takaisin kaupunkiin. Tuli matkustettua myös lava-auton lavalla muutama kilometri, kunnes hyppäsimme dalan kyytiin.

Illalla tuli uni todella hyvin ja nopeasti sillä olimmehan me kokopäivän liikkuneet paljon ja aktiivisesti.

Turhautuneisuus ja ideoita!

Nyt se iski, jota minä olen pelännyt: turhautuneisuus.

Syy tähän on varsin yksinkertainen. Meillä on täällä "team leader" -henkilöitä eli hieman kuin ohjaajia. Jostain ihmeellisestä syystä me suomalaiset olemme kuitenkin jatkuvasti omillamme, joka on harmistus. Suomalainen team leader joutui lähtemään täältä takaisin Suomeen ja koska Kari on myös Suomessa ko. hetkellä olemme niin yksin. Muita team leadereita ei kiinnosta pätkän vertaa, että mitä me täällä touhuamme.

Tänään olen yrittänyt järjestää orpokodin vanhimpia lapsia sunnuntaiksi elokuvateatteriin, koska täällä on nyt meneillään European film festival. Näyttävät siellä huomenna Niko lentäjän pojan ja vielä aivan ilmaiseksi! Paikallisia ja team leadereita ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan kuin oma napa ja lähestyvät supersankari teemabileet.

Yksin en pysty järjestämään näitä lapsia elokuvateatteriin mitenkään. En hitto tiedä edes onko tämä korrektia, jota juuri nyt yritän järjestää. Mutta miettikää mikä mahdollisuus ja kokemus se olisi näille lapsille, jotka tuskin koskaan pääsevät oikeaan elokuvateatteriin. Tässä ei ole kysymys mistään muusta kuin tahdosta saada tämä onnistumaan. Ko. hetkellä kun järjestän tätä yksin tuntuu siltä, että en onnistu tässä.

Asiaan liittyviä ongelmia: Orpokoti on muslimien orpokoti, jonka kanssa AIT tekee yhteistyötä tai jota AIT oikeastaan pyörittää. En tiedä saavatko lapset sunnuntaina lähteä sieltä mihinkään ja varsinkaan elokuviin. Lisäksi koko orpokotia en voi ottaa elokuviin mukaan mitenkään. Suunnitelmissani oli viedä vanhimmat lapset eli yli 10v. olevat lapset leffaan - en tiedä montako sellaista ko. orpokodissa on, mutta kuitenkin. Nuoremmat lapset tulevat varmasti mustasukkaisiksi ja se taas saattaa aiheuttaa ties mitä.

Olen tainnut haukata liian ison palan kakkua, vaikka idea mielestäni onkin hyvä.

Parahimmat lukijat, jos tätä joku lukee - lähinnä nytkin avaudun tässä lähinnä itselleni ,(btw. ne jotka tätä lukevat niin kommentoikaa vaikka tätä viestiä niin tiedän, että moniko tätä lukee - asante sana.) antakaa minulle toki hyviä ideoitanne, joita voisi täällä yrittää toteuttaa. Itselläni toki on moniakin ideoita, mutta uskoisin, että teiltä löytyy niitä myös!

Idea voi olla mikä tahansa, se voi liittyä orpoihin, katulapsiin, kouluihin jne. mihin vain!

Heitelkää minua ideoilla, niin tehdään yhdessä hyvää!

Herra käsi

Hän löytyi Tansaniasta - tai oikeastaan hän tuli Suomesta tänne minua varten. Wtf...? Takanahan näkyy norsu! Kaikenlaista sitä samaan kuvaan eksyy. Herra käsi, urpo takatukkansa kanssa ja norsu.

Lake Manyara paikkana.

Tsori - en vaan jaksa päivittää tätä - ja jälleen kerran voin todeta, että en tänne tätä kyllä tullut edes tekemään, mutta tämä kuva laitettakoon kuitenkin.

Vanhaa kuvaa, mut jottai päivityst

Siel se Suami boeka heilutteloo. Stadikka paikkana. Etualalla Mr. Dudu Baya - takana pari paikallista roudaria.

Saatan tänne pykätä tänään vielä jotain muutakin, mutta katotaan nyt miten jaksaa ja miten pystyy. Netti toimii toisinaan ja toisinaan ei. Säästävät sähköä täällä joka toinen päivä eli toisinaan tulee sähköä ja toisinaan ei. Afrikkalaiseen tapaan tämä jokatoinenpäivä tarkoittaa, et silloin tällöin.

Monenlaista on touhuttu ja hauskaa on ollut.

btw. minulla on malaria ja silmätulehduskin vielä, mut mitäs pienistä. Malariastakin vain kaksi parasiittiä, joten ei juurikaan oireita ole, mut lääkäri määräsi lääkkeet kuitenkin, niin täytynee ne syödä. Silmätulehduksestakin olen ottamassa niskalenkkiä. Ja fiksuna miehenä yhtenä päivänä nukahdin aurinkoon -> poltin jalkani, mutta aloe vera tekee tehtäväänsä ja sekin vaiva on kohta jo kadonnut.

Orpokotiin toimitin vaatteita ison kasan - tuhansien eurojen edestä. Mukavia lapsia, ei voi muuta sanoa. Tuli pelattua muistipeliä, monta muuta peliä, luettua kirjaa ja ennen kaikkea oltua läsnä.

Nyt keskityn johonkin, jota en vielä tiedä, mutta en minä tänne Tansaniaan nettiä tullut käyttämään. Loppuviikosta vierailen Bagamoyo nimisessä kaupungissa, johon Livingstone kuoli.