Fiilistelyä

Lähtekää ihmiset reissaamaan. Pakkaseen ei ole kiva hajota - ellei se ole tarkoituksena.

Matka maailman ympäri 80 päivässä opetti minulle jo pienenä että:

"Vaikka kukkaro ohenee niin elonlaatu kohenee, kun matkustaa. En minä halua tavaraa, maailma on niin avaraa." Tiko - Matka maailman ympäri 80 päivässä.

Lak valittamast ja lähr menemä!

22.11.2010

Käytiin ekaa kertaa leffassa Albanyn Event cinemassa. The Social Network oli leffana ja sehän oli ihan ok pätkä. Albanyyn pyöräiltiin luonnollisesti tandemilla. Suklaa-ananaskarkit ovat hyviä. Penkit leffateatterissa olivat mahtavat ja muhkeat. Iso sali, ok äänentoisto ja katsojia yhteensä 6 minun ja Maijan lisäksi.

Mokomaki ankiina!

Tiedättekö paljonko ihminen pystyy erittämään kuolaa yhden päivän saati yön aikana? Itse väittäisin että angiinani kanssa pystyn erittämään helposti ainakin kaksi litraa. En muista, koska viimeksi olisin ollut näin kipeä. Nojaan sängyn päätyyn peiton alla ja patjalämmitys täysillä - silti on vilu. Tämä angiina alkoi tiistai-iltana, mutta koska pelimies taistelee ensin omin lääkkein, lääkäriin menin vasta tänään perjantaina. Tiistai-iltana tai edes keskiviikkona olo ei ollut niin ihmeellinen. Pientä päänsärkyä ja kipua kurkussa, mutta bah, sisulla eteenpäin!

Tyhmästä päästä kärsii koko kurkku ja ilmeisesti kroppakin koska kuumetta oli lääkärissä enää 37,6. Minusta tuntuu siltä, että minulla ei olisi kuumetta enää lainkaan. Kuume, joka minulla on ollut viime päivinä on täytynyt olla yli 38-astetta. Lääkäri vain ihmetteli, että miten noin kauan olet pystynyt potkimaan eteenpäin. Totesin vain, että en tiedä koska en muista olleeni kuumeessa sitten vuoden 2009 jälkeen.

Tilanne on kuitenkin se, että en pysty nielemään sitten mitään tuntematta uskomatonta kipua. Tästä huolimatta taistelin tiistai-illasta perjantai päivään asti. Koska kuume laski, oletin kurkkukivunkin menevän pois.

Unettomia öitä takana kolme. Ti-ke yönä sain nukutuksi vielä ihan "ok" pätkittäistä unta ainakin kuusi tuntia. keskiviikko-torstai yö oli tuskaa täynnä. Huikeat neljä tuntia ehkä. Torstai-perjantai yö oli kaikista tuskaisin. Nukuin, mutta en tiedä kuinka vähän. Laskujeni mukaan olen ollut unessa ehkäpä 2,5 tuntia.

Mistä tätä sylkeä oikein riittää! Nenä ei ole tukossa, ei yskitä, mutta sylkeä erittyy kuin pahamaineseltakin koiralta, joka on nimetty osuvasti Sylkyksi. Fyysisen kivun kipukynnykseni on melkolailla korkea, mutta kyllä nyt mennään oikeasti joi aikalailla rajamailla. Onko mahdollista leikata kurkkua irti ja asentaa se sitten uudelleen paikalleen? Tai edes nielu? Nyt keksin! Tarvitsen jonkun pitkän letkun, jonka voi tunkea suoraan mahalaukkuun ja ruokkia itseäni siten!

Lääkäri maksoi 80$ Northcrossin Shorecare oli mestana. Meininki on walk in -lääkäri eli astelee sisään ja odottaa vuoroaan. Tuossa huomasin, että sexual health service olisi ollut ilmainen, mutta kun soitin sinne eivät ottaneet vastaan vaan ohjasivat Shorecareen. Noh, yritin kuitenkin.

Mazda Capella 1990 on myyty 1100$ eli voittoa noin 200$. Uuden auton metsästys jatkuu. Tässä on tsekkailtu myös keskustasta asuntoa ja yksi varsin pätevä ehkä löydetty.

Lampaistaan Uusi-Seelanti tunnetaan.
Shakespear Regional Park - ramppasin tuolla tunteja läpi metsien, lammas- ja lehmälaitumien

Shakespear Regional Park - kyllä hävettää näissä maisemissa vaeltaa.

Aotea Centre - kaupungin keskustassa sijaitseva aukio, jolla on jos jonkinlaista tapahtumaa jatkuvasti. Nyt oli esillä kuuluisan valokuvaajan ottamia kuvia maailmalta. Mukana Suomi ja Sauvo, mutta ei Ruotsia!

In tern ship

Olen siis päässyt vihdoinkin sisälle tern laivaan. Kyse siis työharjoittelusta aka internship. Youthtown on työharjoittelumestani. Harjoittelu on palkaton mutta kaikki ylistys Suomen Kelalle sekä Jyväskylän ammattikorkeakoululle - saan siis edes jotain rahaa jostain.

Mitä mää sit teen? Mää teen nuarisotyät ja oikke olan takka, et se olis mahrollisimma vaikkia! Ei vaan... Osallistun outdoor programmeihin (kajakit, sand boarding, erilaiset adventuret, laskettelu, lumilautailu ym.) Järjestän lanit. Aucklandin suurin nuorisotyömesta ei ole koskaan järjestänyt yksiäkään laneja - voitteko kuvitella... Jonkinlainen Suomi-iltama tms. tulee järkättyä. Osallistun myös leireille, joista ensimmäinen on marraskuun lopussa. Oppisvaikeuksia omaavat nuoret lähtevät viikonlopuksi tekemään erilaisia ulkoilmaharjoitteita, joista osan jo luettelinkin. Erittäin hienoa aikaa siis tiedossa nuorille.

Täytyy ottaa työharjoittelumestassa puheeksi myös mahdollinen snorklaus ja laitesukellus - harmi, jos nämäkin onnistuisivat... Olisihan se perin ikävää, päästä näitäkin täällä harjoittamaan- höhöhöö.

Monenlaista on mahtunut elämään täällä. Juoksua, vaeltelua, olutta, punkkua, hyvää ruokaa, ostettiin kurkku, olen taituri vasemmanpuoleisessä liikenteessä, ybermahtihyväpasta (sieniä, kermaa, sipalia, munakoisoa, porkkanaa ja mausteita)

Tiesittekö, että akustiset bassot maksavat täällä maltaita. Hinta noin 700$ - suolaista siis. Soittohimoa on onneksi lievittänyt ystäväni Nickin akustinen kitara. Täytyy Youthtownille puhua siihen sävyyn, että ihmettelen suuresti nuorisokeskuksenne akustisen basson puutetta, ja mielestäni moinen pitäisi hankkia mahdollisimman nopeasti.

Sekavaa aikaa ja kuuppani sekoaa paperityöstä. Siivosin tänään auton, jonka myyn siis pois. Katso kuva alempaa.

Mihin nämä päivät oikein katoavat. Tuntuu, että mitään en tee ja päivät vaan vierii, noh onneks on ees KESÄ! Hahaahhaa siitäs saitte. Hajotkaa pakkaseen!

Nyt käyn siis lomakesotaa.

Tässä kuvassa lennän juuri pommittamaan turhia lomakkeita, joka muuta väittää väärässä on
(Auckland museo)

Meidän auto - Mazda Capella 1990
(ko. hetkellä myynnissä 1100$ ja kyselijöitä riittää. Auto ostettiin siis alunperin 875$, mutta koen auton liian aikapommiksi joten hankkiudun siitä eroon)

Tädillä skootterin ohjaimissa on päällään roiskeläppä ja talvitakki - semmosta
(Halloween Auckland jossain Queenstreetin risteyksessä)