Jouluinen tervehdys ja yadda yadda yadda

Entiset opettajat ovat olleet vahvasti läsnä Uudessa-Seelannissa. Jokainen läsnäolevista on ollut mahtava persoona ja ennen kaikkea 10+:n arvoinen opettaja. Kiitokset heille!

24H youth photo expo hyökkää myös Uuteen-Seelantiin! Viisi suomalaista ja viisi kiiwiä tekevät valokuvanäyttelyn yhdessä. Lisätietoja: Kulabo ja Youthtown

Unity Pacific - long live the reggae. Elävä Bob Marley! Mentiin launtaisen keikan jälkeen jauhamaan bändin jäsenille ja saatiin ilmaiset pääsyliput heidän torstaiselle keikalleen. 23.12 menee siis reggaen parissa!

Toivottanen hyvät joulut myös tähän väliin.

Harrastin tänään jousiammuntaa - oli kivaa!

Olen ostanut hienon Sonic t-paidan ja sammarit, jotka eivät ole lötköt vaan ovat melko pillit (Timon mittapuulla eli jollekin muulle ei sitten lainkaan pillit)...

Väsyttää ja aikainen aamu tiedossa.

Skypettelyä, Runes of Magicia, ulkoilmajuttuja, liikuntaa yms. kaikenlaista... Suapi kysellä jos jottai kysellytyttää.

Joulutervehdys tähän loppuun. Laatu on kaamea, mutta eipi vie tilaa sitten juuri valokuvaa enempää. Vesisateessa kalastamassa Waiwerassa. Huomaa maaginen käsiliike kelan kohdalla - ei tullu siltikään kalaa... Ei taiat toimineet ja niitä koitti moni!

Röitä röitä!

Olen töissä siis Youthtownissa - nuoriso-ohjaaja & outdoor instructor (ulkoilma harrasteiden ohjaaja - kaamea käännös, tiedän). Osaan opettaa ja ohjata kajakointia, blocartingia ja jousiammuntaa. Työnalla wind surfing ja sailing.

Olen oppinut rutosti erilaisia pelejä ja käytänteitä. Erona Suomeen on ainakin se, että täällä ohjaajat eivät juuri osallistu peleihin. Ohjaajat laittavat lapset pelaamaan ja itse katsovat vierestä. Muistan kuinka olen pari kertaa mennyt peleihin mukaan ja saanut muilta ohjaajilta outoja katseita. Lapset ovat kuitenkin olleet enemmän kuin positiivisia, kun joku aikuinen tulee mukaan pelaamaan caterpillaria (ketjuhippa tyylinen) tai muita pelejä. Sitten itse vain havahtuu siihen, että ai niin... Eihän minun tätä pitänyt pelata myös. Pöh.. Pelit on hauskoja ja havaintojeni mukaan myös lapsille hauskempaa kun suomalainen tampio palloilee seassa.

Olen ollut yhdellä leirillä - Whananaki weekend camp yhdessä Auckland Recreatetin kanssa. Young people with mild disabilities eli kevyesti kehitysvammaisten kanssa tuli touhuttua viikonloppu. Mahtavaa porukkaa ja erittäin hauskaa! Jousiammuntaa, kajakointia, purjehdusta, blocartingia ja tietysti leirinuotio, kitara ja vaahtokarkkeja + Miloa. Pakun ajaminen peräkärryllä 7 matkustajalla onnistuu myös. Kaameita ylämäkiä ja jäätäviä kurveja + tietysti vasemmanpuoleinen liikenne. Todettakoon, että hyvin meni ajaminen.

Hii-u-li-hei! Huolta nyt ei! Merimies näin käy merta päin!
(Whananaki)

Blocartingia Whanakissa, joka lausutaan muuten Fananaki. Wh kääntyy maorikielessä f:ksi
(en muista enää leiriläisen nimeä)

Snow Clubin kanssa on harrastettu lumilautailua joka keskiviikko ja kivaa on ollut. Osaan lumilautailla - Haa! S-kurvailujen työstö jatkuu, mutta se on varmaa, että tätä jatkan.

Lumilautailua Snow Planetissa

New Adventure Clubin kanssa tehdään joka tiistai erilaisia juttuja. Tässä homma menee yleensä siten, että itse en juuri pääse juttuja tekemään, koska ohjaajia on minä ja Mikey. Kuulostaa siltä, että olisin jotenkin katkera - pöh. Mahtavaa, että nuoret saavat harrastaa ja touhuja, jos itse pääsee pienessäkin määrin mukaan touhuamaan niin se on aina vain plussaa. Meidän molempien aika menee siihen, että opetamme ja ohjaamme lapsia tekemään, mitä sitten ikinä teemmekin. Tähän mennessä on tehty: wind surfing, lautan rakennusta, sea bisquiting (olin laiturilla lähettäjänä eli en ole ollut tuon kyydissä, joka on varsin harmillista. Näytti meinaan törkeän hauskalta), seinäkiipeilyä (hoidin naruja Mikeyn kanssa)... Yhden kerran olin poissa, koska olin kipeänä kiitos angiinan.

Grey Lynn -festivaaleilla tuli jaettua Youthtownin esitteitä ja muuten vaan pyörittyä.

Tule teini holiday programmiin mukaan!

Yksi mielenkiintoinen kokemus oli myös opettaa kuulovammaisille kajakointia. Kuulolaite kun oli otettava pois veteen mennessä. Muutaman käsimerkin avulla piti yrittää viittoa, että mitä tehdään ja missä hä!? tä!? Todellakin, missä hätä. Ryhmä oli jaettua kahteen porukkaan, joten vedimme kaksi erillistä oppituntia (minä ja Rachel, joka on Youthtownissa instructorina myös). Ensimmäinen satsi meni hienosti, koska nousuvesi alkoi vasta tulemaan. Tämä tarkoitti Wenderholmin puistossa sitä, että virtaus alkoi voimistumaan. Ensimmäinen satsi oli tosiaan varsin helppo ja saimme pidettyä porukan yhdessä kasassa. Toinen satsi oli paljon tuskaisempi, mutta toki muuten ihan hauska. Virtaus voimistui ja pienimmät eivät tahtoneet jaksaa oikein kajakoida, koska melominen vastavirtaan oli raskasta. Vanhimmat menivät vastavirtaan, nuorimmat virran mukana... Yksi kaatui kajaksissaan ja kun yksi ongelma/hätä on selvitetty tuli heti uusia. Minulla ja Rachelilla oli tosiaan kädet täynnä töitä, kun koitimme pitää jengin hallinnassa. Kuuroon kun ei yhteyttä saa muuta kuin katseella eli jos toinen meloo kauemmas niin joko odotat, että hän katsoo sinuun tai sitten yrität saavuttaa hänet. 2. ryhmä levisi kuin Jokisen eväät. Noh, kaikilla kuitenkin pelastusliivit päällä ja vettä tosiaan oli syvimmässä kohdassa minua rintaan asti. Lopputuloksena: lapset ja nuoret tykkäsivät. Grillistä vielä makkaraa, hieman sipsejä ja popkorneja eli bueno!

On tullut tuossa käytyä yhdellä keikallakin. 3 paikallista hevibändiä (Kulus, Heathen Eyes, Isolate the Infected). Heathen Eyesin rumpalin kanssa tuli juteltua jonnin verran shaibakkaa. Keikka oli torstai-illalla ja katsojia tosiaan noin 30, jos sitäkään. Join olusen, tsekkailin 2,5 bändiä ja vikan (Heathenin) aikana juoksin vikaan bussiin. Meno oli kuivakka, mut oli kuitenkin livekamaa eli lämmitti mieltäni paremmin kuin Leidi Kakka. Ei tosin hänessäkään mitään vikaa ole, mutta oli hieno nähdä ja kuulla livesoitantaa.

Lauantaina 4.12 livemeininki jatkui pomoni (Brian Walsh) bändin soittaessa (Five Berries Jam Band). Ihan ok coverkamaa kiskoivat menemään. Ei valittamista. Muutenkin ilta oli baari/klubi-ilta tai no yö pikemminkin. Aamulla takaisin kotio. Täytyy sanoa, että onkohan minulla tullut bileraja vastaan, kun en mitenkään jaksaisi aamuseiskaan asti juhlia. Voisin mielelläni mennä himaan pötköttämään neljän aikoihin. Olenkohan tullut vanhaksi.

6.12 Itsenäisyyspäivä. Loirin joululauluja ja aasialainen buffet. Hot potilla tuli paistettua runsaasti lihaa! Ai, että sitä nautintoa kun sain lihaa mättää naamaani. Tuorepuristettuja mehuja, kasviksia! Aijaijaijai... Oli hyvää. Buffetit täällä ovat lähinnä aasialaisia, eikä esim. perinteistä Raxia löydy. Pizzaa ei siis buffetissa saa mättää naamaansa.

6.12 Mäkikotka kävelemässä Ponsonbystä keskustaan.

9.12 Oli mielenkiintoinen ja erilainen työpäivä taasen. Menimme Victoria Aven primary schoolin (ala-aste) vetämään Action Stations -nimistä ohjelmapakettia. Tämä tarkoittaa sitä, että tehdään pieniä rasteja (10min rasti ja vaihto). Tarkoituksena on nostaa ryhmähenkeä ja opettaa ryhmässä toimimista. Oma rastini oli blocarting ralli/viestirasti. Nopein aika voittaa. Yksi kuskiksi ja kaksi/kolme jamppaa/misukkaa työntää autoa eteenpäin. Nerona opettelin tietysti muitakin rasteja, jotta näitä voi myöhemmin soveltaa omissa töissään. Opin siis paljon mielenkiintoisia juttuja! Lopuksi oli vielä köyden vetoa. 4 way tug of war eli köydänvetoskaba, jossa köysiä kiskotaan neljään eri suuntaan.

Tulevaisuudessa tulen ilmeisesti järjestämään 24H-nimisen projektin myös täällä. Idea on sama kuin Suomessa tekemässäni projektissa, mutta tästä lisää myöhemmin kun asiasta tiedän enemmän.

Kyllä - olen sotkenut joukkoon englantia, koska a) en jaksa suomentaa b) en muista edes suomennosta.

Haen edelleen autoa. Törkeitä hintoja ja pakut & farmarit vähissä - haku jatkuu.

Queen Streetiltä. Whitcoulssin jäätävän kokoinen pukki ja porot

Tulin yöbussilla Torbayhin ja vastaani tuli Esko Etana,
joka oli myös matkalla kotiin

Fiilistelyä

Lähtekää ihmiset reissaamaan. Pakkaseen ei ole kiva hajota - ellei se ole tarkoituksena.

Matka maailman ympäri 80 päivässä opetti minulle jo pienenä että:

"Vaikka kukkaro ohenee niin elonlaatu kohenee, kun matkustaa. En minä halua tavaraa, maailma on niin avaraa." Tiko - Matka maailman ympäri 80 päivässä.

Lak valittamast ja lähr menemä!

22.11.2010

Käytiin ekaa kertaa leffassa Albanyn Event cinemassa. The Social Network oli leffana ja sehän oli ihan ok pätkä. Albanyyn pyöräiltiin luonnollisesti tandemilla. Suklaa-ananaskarkit ovat hyviä. Penkit leffateatterissa olivat mahtavat ja muhkeat. Iso sali, ok äänentoisto ja katsojia yhteensä 6 minun ja Maijan lisäksi.

Mokomaki ankiina!

Tiedättekö paljonko ihminen pystyy erittämään kuolaa yhden päivän saati yön aikana? Itse väittäisin että angiinani kanssa pystyn erittämään helposti ainakin kaksi litraa. En muista, koska viimeksi olisin ollut näin kipeä. Nojaan sängyn päätyyn peiton alla ja patjalämmitys täysillä - silti on vilu. Tämä angiina alkoi tiistai-iltana, mutta koska pelimies taistelee ensin omin lääkkein, lääkäriin menin vasta tänään perjantaina. Tiistai-iltana tai edes keskiviikkona olo ei ollut niin ihmeellinen. Pientä päänsärkyä ja kipua kurkussa, mutta bah, sisulla eteenpäin!

Tyhmästä päästä kärsii koko kurkku ja ilmeisesti kroppakin koska kuumetta oli lääkärissä enää 37,6. Minusta tuntuu siltä, että minulla ei olisi kuumetta enää lainkaan. Kuume, joka minulla on ollut viime päivinä on täytynyt olla yli 38-astetta. Lääkäri vain ihmetteli, että miten noin kauan olet pystynyt potkimaan eteenpäin. Totesin vain, että en tiedä koska en muista olleeni kuumeessa sitten vuoden 2009 jälkeen.

Tilanne on kuitenkin se, että en pysty nielemään sitten mitään tuntematta uskomatonta kipua. Tästä huolimatta taistelin tiistai-illasta perjantai päivään asti. Koska kuume laski, oletin kurkkukivunkin menevän pois.

Unettomia öitä takana kolme. Ti-ke yönä sain nukutuksi vielä ihan "ok" pätkittäistä unta ainakin kuusi tuntia. keskiviikko-torstai yö oli tuskaa täynnä. Huikeat neljä tuntia ehkä. Torstai-perjantai yö oli kaikista tuskaisin. Nukuin, mutta en tiedä kuinka vähän. Laskujeni mukaan olen ollut unessa ehkäpä 2,5 tuntia.

Mistä tätä sylkeä oikein riittää! Nenä ei ole tukossa, ei yskitä, mutta sylkeä erittyy kuin pahamaineseltakin koiralta, joka on nimetty osuvasti Sylkyksi. Fyysisen kivun kipukynnykseni on melkolailla korkea, mutta kyllä nyt mennään oikeasti joi aikalailla rajamailla. Onko mahdollista leikata kurkkua irti ja asentaa se sitten uudelleen paikalleen? Tai edes nielu? Nyt keksin! Tarvitsen jonkun pitkän letkun, jonka voi tunkea suoraan mahalaukkuun ja ruokkia itseäni siten!

Lääkäri maksoi 80$ Northcrossin Shorecare oli mestana. Meininki on walk in -lääkäri eli astelee sisään ja odottaa vuoroaan. Tuossa huomasin, että sexual health service olisi ollut ilmainen, mutta kun soitin sinne eivät ottaneet vastaan vaan ohjasivat Shorecareen. Noh, yritin kuitenkin.

Mazda Capella 1990 on myyty 1100$ eli voittoa noin 200$. Uuden auton metsästys jatkuu. Tässä on tsekkailtu myös keskustasta asuntoa ja yksi varsin pätevä ehkä löydetty.

Lampaistaan Uusi-Seelanti tunnetaan.
Shakespear Regional Park - ramppasin tuolla tunteja läpi metsien, lammas- ja lehmälaitumien

Shakespear Regional Park - kyllä hävettää näissä maisemissa vaeltaa.

Aotea Centre - kaupungin keskustassa sijaitseva aukio, jolla on jos jonkinlaista tapahtumaa jatkuvasti. Nyt oli esillä kuuluisan valokuvaajan ottamia kuvia maailmalta. Mukana Suomi ja Sauvo, mutta ei Ruotsia!

In tern ship

Olen siis päässyt vihdoinkin sisälle tern laivaan. Kyse siis työharjoittelusta aka internship. Youthtown on työharjoittelumestani. Harjoittelu on palkaton mutta kaikki ylistys Suomen Kelalle sekä Jyväskylän ammattikorkeakoululle - saan siis edes jotain rahaa jostain.

Mitä mää sit teen? Mää teen nuarisotyät ja oikke olan takka, et se olis mahrollisimma vaikkia! Ei vaan... Osallistun outdoor programmeihin (kajakit, sand boarding, erilaiset adventuret, laskettelu, lumilautailu ym.) Järjestän lanit. Aucklandin suurin nuorisotyömesta ei ole koskaan järjestänyt yksiäkään laneja - voitteko kuvitella... Jonkinlainen Suomi-iltama tms. tulee järkättyä. Osallistun myös leireille, joista ensimmäinen on marraskuun lopussa. Oppisvaikeuksia omaavat nuoret lähtevät viikonlopuksi tekemään erilaisia ulkoilmaharjoitteita, joista osan jo luettelinkin. Erittäin hienoa aikaa siis tiedossa nuorille.

Täytyy ottaa työharjoittelumestassa puheeksi myös mahdollinen snorklaus ja laitesukellus - harmi, jos nämäkin onnistuisivat... Olisihan se perin ikävää, päästä näitäkin täällä harjoittamaan- höhöhöö.

Monenlaista on mahtunut elämään täällä. Juoksua, vaeltelua, olutta, punkkua, hyvää ruokaa, ostettiin kurkku, olen taituri vasemmanpuoleisessä liikenteessä, ybermahtihyväpasta (sieniä, kermaa, sipalia, munakoisoa, porkkanaa ja mausteita)

Tiesittekö, että akustiset bassot maksavat täällä maltaita. Hinta noin 700$ - suolaista siis. Soittohimoa on onneksi lievittänyt ystäväni Nickin akustinen kitara. Täytyy Youthtownille puhua siihen sävyyn, että ihmettelen suuresti nuorisokeskuksenne akustisen basson puutetta, ja mielestäni moinen pitäisi hankkia mahdollisimman nopeasti.

Sekavaa aikaa ja kuuppani sekoaa paperityöstä. Siivosin tänään auton, jonka myyn siis pois. Katso kuva alempaa.

Mihin nämä päivät oikein katoavat. Tuntuu, että mitään en tee ja päivät vaan vierii, noh onneks on ees KESÄ! Hahaahhaa siitäs saitte. Hajotkaa pakkaseen!

Nyt käyn siis lomakesotaa.

Tässä kuvassa lennän juuri pommittamaan turhia lomakkeita, joka muuta väittää väärässä on
(Auckland museo)

Meidän auto - Mazda Capella 1990
(ko. hetkellä myynnissä 1100$ ja kyselijöitä riittää. Auto ostettiin siis alunperin 875$, mutta koen auton liian aikapommiksi joten hankkiudun siitä eroon)

Tädillä skootterin ohjaimissa on päällään roiskeläppä ja talvitakki - semmosta
(Halloween Auckland jossain Queenstreetin risteyksessä)

Tulivuoria, maanjäristyksiä – elämää uhan alla

Uusi-Seelanti on erittäin geotermistä aluetta. Tyynenmeren laatta ja Intian / Australian laatta törmäävät keskellä Uutta-Seelantia. Laatat tuppaavat toisinaan hieman liikkumaan, joka aiheuttaa luonnollisesti maanjäristyksiä. Samaisesta syystä alueella on myös paljon tulivuoria.

kuvan urli

Tästä näppärästi päästäänkin Aucklandin museoon, jossa tuli vierailtua männä viikolla. Iso rakennus, jossa paljon tylsiä asioita, mutta paljon myös mielenkiintoisia! Tulivuorenpurkaussimulaattori oli mahtava. Museon sisällä oli toinen talo, joka toimi simulaattorina. Talon olohuone oli sisustettu, kuten normaalin talon. Sohvalle istuskelemaan ja odottamaan tapahtumia. Simulaatiossa oli kanssamme samaan aikaan kaksi muutakin ihmistä. Näytöstä näkyy rauhaisa merinäkymä, muutama muu talo, liikenteen ääniä, jossain haukkuu koira…

TV menee päälle. Uutislähtyksessä kerrotaan tulivuoresta. Paikalla on asiantuntija, joka kertoo, että purkaus voi tapahtua aivan koska tahansa. Samaan aikaan isosta ruudusta näkyy kuinka vedestä alkaa nousemaan höyry. Talo tärisee hieman, mutta ei paljon. Sähköt menevät poikki… Vesi, tuhka, magma lentää taivaalle… Talo tärisee. Oikeasti ensimmäisessä suuressa tärähdyksessä pelästyy – se tulee nimittäin ihan puskista. Näyttö pimenee hetkeksi. Ruudulle tulee kuva purkauksen jälkeen. Tuhkaa satelee ja talot…. palaneita ja tuhoutuneita.

Noh, kyseessä oli simulaattori… Simulaattori saattaa olla arkipäivä vielä joskus. Kaikki tietävät sen, mutta kukaan ei oikeastaan tunnu pelkäävän sitä. Ja miksi edes pelkäisi? Ei sitä voi tietää purkautuuko tulivuori tai tuleeko maanjäristys. Seismologit tarkkailevat tilannetta 24/7, mutta normipulliainen ei voi tehdä mitään.

Täytyy todeta, että melko kaukaiselta tuollainen maanjäristys tai tulivuorenpurkaus tuntuu. Kaunis maa – ei kai täällä mitään tuollaista tapahtua voi… Vai voiko?

Rugby, ilmakitaransoiton maailmanennätys ja huomioita elämästä

10.10.10 eli tämän päivän päivämäärä. Tänä päivänä menimme Markun, Millan sekä Vilhon kanssa katsastamaan rugbya. North Harbour (North Shoren joukkue) vs. Wellington (pääkaupungin joukkue). Paikallinen tiimi, jota siis luonnollisesti kannustimme pelasi vaaleissa paidoissa. Peli valitettavasti päättyi Wellingtonin selkeään voittoon 23-54, jos oikein pisteet muistan.

Säännöt lyhyesti: Eteenpäin ei saa syöttää, pujottele, ota iskuja vastaan, syötä palloa, potkumaali 2-3 pojoa (riippuen tilanteesta, rankkari 2 pojoa, muuten 3) touchdown 5 pojoa.

Olen yksi ilmakitaransoiton maailmanennätys ihmisistä tällä hetkellä. Tapahtumassa oli yli 1500 ihmistä eli ennätys tuli tehtyä. Entinen ennätys oli Kanadassa. Ihmisiä pyydettiin katsomossa nousemaan seisomaan ja sitten porukalla veivattiin AC/DC:n Thunderstruck ralli läpitte. Ei kummoinen kokemus, mut tulipahan tehtyä.

Itse rugby taas oli ihan mielenkiintoista seurattavaa. Tosin tuntui siltä, että ihmiset menivät sinne lähinnä syömään roskaruokaa ja juomaan kaljaa. Peliä pystyi seuraamaan ihan hyvin, mutta tietysti TV tarjoaa paremmat lähikuvat. Tietysti itse join myös oluen ja söin ranskalaisia. Maassa maan tavalla. Tietysti halusin autenttisen kokemuksen!

Referenssi kuva. Poijjaat painii!

Kentän laidalla pelin jälkeen maistelemassa Speight'sin ohraista.
Speight's
Ja koska muutkin veljekseni harrastavat reittausta sanottakoon tähän, että tämä on juotavaa, ei niin litkua kuin Lapin Kulta, Logo iha kiva, Alas meni, Rohkea kolmio...

Viiksimies on Erimies.

Player number 9. Ken "Naggus" Pisi.

Mitä ihmiset tietävät täällä Suomesta?

- Sibelius
- Helsinki
- Finlandia vodka
- The Dudesons (Duudsonit)
- HIM (levyjä löytyy)
- Apocalyptica (levyjä löytyy)

Tiedättekö mikä logo siellä on?

Ja loppuun todettakoon, että kyllä siellä katsomossa oli muitakin - kuva on luonnollisesti lavastettu.

Tramping

Long Bay Beach Coastal Walk. Otin kuvat polulta molempiin suuntiin.
Pääni vasemmalla puolella oli avaraa ja lehmiä.

Toisella puolella meri ja pitkä pudotus.
Yhteenvetona: Maisemat ovat tylsät (sarkasmia hei!)

Nenääni tulvi myös suuri pirin tuoksu...

Mutta tuoksu osoittautukin hienoksi maisemaksi, joka ei
tässä kuitenkaan näytä yhtään niin hienolta.

Okura river, joka on kylläkin meren lahti. Yksinäisellä rannalla
kera Maijan menin uimaan! Kirkasta vettä, kivikkoinen ranta, simpukoita ja meren eläviä... En jaksanut yrittää edes syvälle, joten kastautumiseksi ja roiskimiseksi se meni.

Huolehdi luonnosta - luonto huolehtii sinusta.

Unhappy seal aka. Steven Seagull
Taustalla Long Bay Beach ja Rangitoto entinen tulivuori

Täällä hymyilee entiset sotalinnoituksetkin. Tuolla siis vanha
pillbox, jossa konekivääriporukka on ollut piilossa

Muodonmuutos

Päivitin blogini ulkoasua hivenen.

Ken tykkää - Barbie ei niinkään.

Maorit

Maorit ovat Uuden-Seelannin alkuperäiskansa. Nimenä Maori tarkoittaa normaalia ja alkuperäistä, joita he tässä maassa ovatkin tai ovat olleet. Maorit ovat alkujaan polynesialainen kansa, joka saapui Uuteen-Seelantiin (Aotearoa maoriksi) 1300-luvulla. Eurooppalaisten tultua Uuteen-Seelantiin 1700-luvun lopulla maorien määrä väheni dramaattisesti - kiitos sotien ja eurooppalaisten mukanaan tuomien tautien. Väestö kääntyi jälleen kasvuun 1900-luvulla. 1960-luvulla Maori-kulttuuri alkoi taas nousemaan hieman ylöspäin.

Tämä historiasta ja nyt nykypäivään.

Maorit ovat huono-osaisempia kuin muut Uuden-Seelannin asukkaat. Lukemani ja kuulemani perusteella Maorit ovat niin sanottua pohjasakkaa. Aucklandissa North Shorella harvoin näkee Maoreja, sillä tämä on kallista aluetta. South Auckland, joka tunnetaan köyhästä maineestaan on täynnä Maoreja. Samalla alueella on myös jengisotia ja alue ei ole kovin turvallinen.

Tilastoissa maoreja on 14 % väestöstä, mutta silti 50 % kaikista vankilassa olevista on maoreja. Maoreilla on myös suuremmat työttömyysasteet ja itsemurhaluvut kuin muilla saarten asukkailla. Maorimiesten elinajanodote on 69 ja maorinaisten 73, kun muilla uusiseelantilaisilla miesten elinajanodote on 77 ja naisten 81.

Osan tästä ylemmästä inffosta tsekkasin wikipediasta, osan poimin sieltä sun täältä.

Aina ei ole hienoa olla Euroopasta tai eurooppalainen. Vallanhimoissaan ja maanomistusinnoissaan on kuollut melkolailla alkuperäiskansaa. Maissa, joissa olen vieraillut ja monissa maissa, joissa toivottavasti tulen vielä vierailemaan - vaalea eurooppalainen geeniperimä on törkeästi raiskannut entisen kulttuurin. Herää kysymys onko se oikein vai väärin?

Mielestäni tämä lähtee ajatuspohjalta. Jos matkaan lähdetään, koska halutaan auttaa, voi yleisesti sanoa, että hieno ajatus. Jos pohjalla taas on valta-ajatus, mielestäni se on huono asia.

Abel Tasman (1642) ja James Cook (1769) olivat ensimmäisiä eurooppalaisia Uudessa-Seelannissa. Pointtina oli tällöin tutustua maapalloon ja kartoittaa millaisella pallolla täällä eletään. 1780-luvulta lähtien saarille saapui hylkeen- ja valaanpyytäjiä sekä lähetyssaarnaajia.

Tasmanin ja Cookin ajatukset olivat toivottavasti positiivia ja seikkailullisia, mutta siitä seurasi valitettavasti se, että vaalea ihminen alkoi ottamaan valtaa maassa, joka hänelle ei kuulu. Toisaalta hyvä kysymys on ylipäätään se, että voiko maata omistaa? Mielestäni maata ei voi omistaa, mutta silti ihmiset maata omistavat. Maapallo ja maa on kaikkien yhteinen. Jos samaan kohtaan astutaan, yhtälailla minun jalkani osuu mutaan kuin sinunkin (olettaen että kohta johon astutaan on mutainen).

Tilanne on kuitenkin nyt mikä se on. Nykyinen Maori kulttuuri elää, mutta minua ärsyttää aina julmetusti kun jonkin maan entinen kulttuuri säilyy vain siksi, että se on turismin kannalta positiivinen asia. Ooooh! Mahtava ja alkuperäinen Maori SHOW. Mikä hemmetin show? Jos se on oikeasti se miten jotkut ihmiset elävät, hyvä ja hienoa niin, mutta miksi hemmetissä se pitää kaupallistaa. Alkuperäinen kulttuuri muuttuu ja raja siinä välissä hälvenee. Tietäköö Maori SHOW:n esiintyjät, miksi he tiettyjä juttuja esityksessään tekevät? Mistä tietyt eleet ja perinteet ovat lähtöisin? Jos esitystä tehdään vain rahallisista syistä... On siinä myös jotain positiivista, sillä kulttuuriperintö säilyy siten. Kyseinen perinne on tosin käytössä muuttunut vain bisnekseksi. Hierommeko tässä neniä vastakkain vain koska saamme tästä rahaa, vai siksi että se on meidän tapamme tervehtiä.

Ajatukseni jotenkin sinkoilivat sinne ja tänne, mutta jos joku muu jotain ylemmästä tekstipätkästä tajuaa, hyvä niin! Itse tajuan ja tätä asiaa tässä olen päässäni taasen pyöritellyt. Ei siis mennä valtaamaan niitä maita. Ja antaa kaikkien kukkien kukkia - hittoako meille kuuluu miten muut kukat kukkii, kunhan eivät muita loukkaa. Ja jos loukkaa vain moraalisesti, pohtikaamme onko vika meidän omassa moraalissamme vai jonkun muun.

Jenni Vartiainen - Eikö kukaan voi meitä pelastaa:

Here and there...

Kotikuva, vaikkakin jo vanha sellainen. Taitaa olla siltä päivältä kun mestoille saavuttiin. Tavaroiden purku taitaa olla menossa. Anyhow. Pätevä asunto, vaikka kauemmas keskustasta ei oikein pääse. Mahtaa, että on katto päänpäällä ja mukava vuokraisäntäpariskunta. Peter ja Patricia Kay, alunperin Englannista, mutta 30 vuotta kiwi elämää jo takana.

Symonds Street yöaikaan. Komias kirkko, jonka nimestä ei ole tietoa. Taivaalla myös täysikuu, mutta digipokkari on aina digipokkari. Onneksi sain kerrostalon seinään edes tuettua, muuten ei olisi ollut edes toivoa.

Reissumiehen eväs. No ei, Sky Towerissa käytiin syömässä ala carte lounas. Tämä kuva on omistettu Wurstenille, sillä -10kg vetomme on edelleen voimassa. Mut poikkeuksiakin on tehtävä


Kun ei itse jotain asiaa tiedä, onneksi on joku jolta kysyä neuvoa. Eli en minä tuossa, mutta muille tackar och pockar!
Vasemmalta: Vilho, Markku, Timo, Milla

Mt. Eden. Polakki puristaa Sky Towerin ryttyyn - hohoh!

Täytyy sanoa, että itseäni enemmän tai vähemmän kyrsii tämän blogin kirjoitusten erilaisuus. Pahus sentään kun olen sen verran laiska, että en jaksa yhdenmukaistaa tyyliä. Tansaniassa netti toimi toisinaan niin ja näin niin ei tullut siellä sitten niin paljoa panostettua. Täällä netti pelittää, mutta ei tule silti panostettua. Noh, onpahan kuitenkin. Mut on persoonallisen näköinen, kun ei ole yhtä ja samaa kaavaa.. Aina vaihtelee.

Töitä haettu, keskustan irkkubaarissa käyty, intialaista syöty ~10 dollaria/sapuska, tallusteltu, soitettu puhelimella, väännetty pdf-filuja ja lähetelty niitä ympäri maata.

Maito täällä on hyvää, ah sitä autuutta kun maitoa juoda saa.

Auckland

Huomioita Aucklandista ja elämästä.

Bussipassi täältä kaukaa (North Shore, Torbay/Long bay) maksaa 10,00$ tai 8,80$. Riippuen siitä, että osaako valita oikean bussin ja osaako kuski säätää. Ekalla kerralla hinta oli siis 10 ja toisella kerralla tuo 8,80.. Mystistä.

Aucklandissa käyty nyt siis kolme kertaa ja oleelliset asiat tullut koettua - paitsi yöelämä.

Sky Tower - käymisen arvoinen paikka. 40$ ja saa ala carte buffetista mättää kaikkea niin paljon kuin haluaa. Niisku neiti on kova keräämään näkinkenkiä... Itse syön ne. Oli ihan jees. Maisemat tornista ovat melkoiset. Raharikkaille on tarjolla myös Sky jumppia tai Sky walkkia (eli joko hypätään tornista alas tai sitten kierretään ulkosyrjä kävellen). Itse kun en rahalla mässäile, mässäilin ruualla + säästin rahaa.


Tähän väliin näin vain välihuomautuksena: Olen ajatellut hypätä täällä laskuvarjohypyn. Todennäköisesti Tandem hyppynä, koska kurssit ovat kalliita. Riippuliito kiinnostaa myös. Täällä on myös haikaloja, valaita ja delfiinejä. Nämä kaikki olisi hieno nähdä. Pingviinin voi lisätä samaan listaan. Valas spotataan luultavasti vain veneestä, mutta hai & delffiini olisi hienoa kokoa vedestä. Jälkimmäisten kanssa olenkin jo uiskennellut Zanzibarilla - ihan avomerellä siis. Maski päähän, räpylät jalkaan ja hyppy veteen, kera meduusojen.

Back to bisnes:

Mt Eden, jonka kuvat ovat vielä kamerassani on Aucklandin korkein nyppylä (198m) muistaakseni. Kiivettiin ylös ja maisemat olivat varsin pätevät. Entisenä tulivuorena kraateri oli elämäni ensimmäinen kraateri, jonka selvästi kraateriksi erotti. Maoreille kyseinen kuoppa on pyhä. Jonkun jumalan ruokakulhosta oli muistaakseni kyse.

NZ on reissarille täynnä mielenkiintoisia kylttejä. Uusimpana kylttinä tämä vettä, basismia ja NZ. Tämä kyltti oli siis yhden kerrostalon kuistin katon reunassa. Queenstreetillä on kyseinen merkki. Kyseinen tie on myös päätie ja keskustan suurin tie.


Kirppareita on kierretty ja mahtavan GTA-paidan löysinkin. Olen ostanut myös uudet kengät 34$ eli noin 18€. Uutena kenkäkaupasta eli ei paha. Hyvät kangas tossut.

NZ on kuuluisa viinimaa, joten yksi Rosepullo on tyhjennetty - kaupan halvin, mutta juotava se oli. Seuraavaksi punkkua sitten joskus.

Toisinaan olen hyviin biiseihin linkannut tästä foorumista tai ainakin tähän rallin laittanut. Nyt toimii Bass'n Helen - Rannalla! Ja sitä tätä kirjoittaessa onkin kuunneltu.

Loppuun foto Waiake beachin läheisyydestä. Tosin ei ko. rannalta, että saattaa olla lähempänä Browns Baytä. Laskuveden aikaan pystyy siis vaeltamaan rantaa pitkin pitkiä matkoja rannalta toiselle. Kun nousuvesi tulee, se blokkii rannanmyötäisen kulkemisen.

Jänniä huomioita

- Valonkatkaisijat toimivat eripäin. Kun katkaisija on alaspäin, valo syttyy.

- Suurin osa ovista avautuu sisäänpäin. Ahtaasta vessasta on siis veemäistä pyrkiä sisään tai ulos.

- Kaikkialla yksöislasit - havaintojeni mukaan.

- Vasemmanpuoleinen liikenne nyt taitaa olla selviö.

- Viemärikannet ovat ovaaleja/soikeita.

- Aucklandin liikennevalojen jalankulku ääni muistuttaa laserpyssyä... *PIU* Kun ääni kuuluu, saa
ylittää tien (toki on myös vihreä valo)

- Kokolattiamatot (Aucklandin pääkirjaston matto muistuttaa ruotsinlaivaa.)

- Jalankulkuväylät ovat melko pieniä... Eli jos joku tulee vastaan, ohitus tapahtuu useinmiten nurmikon kautta.

- Tähän mennessä on tuullut lähestulkoon 24/7. Kun tulee tyyni ilta tai hetki - se on jännittävää.

Lista jatkuu kun uusia havaintoja tehdään ja vanhoja muistetaan lisää.

Lihapullava pullava aha-aha!

23.9 The night of the meatballs!

Maija sai reseptin äiteeltään mailiin ja sen pohjalta lähdettiin sitten väsäämään oikein perisuomalaisia lihapullia. Näin muutaman vasta maistaneena voin todeta, että toimii!

Musiikkina toimi Loirin Kasari-lätty, sekä hieman joululauluja, joita alkoi tulvimaan levyn päätyttyä. Näissäkin esittäjänä luonnollisesti Loiro itse.

Hywät pullat tuli!

Työhakuja tehty paljon...

Tänne minä & Maija haluaisimme, ja ehkä myös pääsemme
http://we.org.nz/

Minä teen työharjoittelun tonne jos mahdollista...

Ja vanhaa kemian/fysiikan/matematiikan opettajaa lainatakseni:

"Eik sshe vähä näi ssviht ol...?"

Autokaupoilla

21.9 käytiin autokaupoilla - tai oikeastaan huutokaupassa.

Turners (http://www.turners.co.nz/) oli mestana ja melkein lähti auto mukaan. Btw. Kello 11.20 makaan sängyssä ja lämpenevä sijauspatja kolmostasolla eli täysillä.. Ah tätä ihanuutta!

Tosiaan ensin katsottiin melko halpaa Mitsubishiä about 300-800$ oli hinta pyyntö. Halpa siis, koska dollarin kurssi on about 1€=1,8€. Ihmekös auto niin halpa olikin. Moottori oli rikki. Noh, unohdettiin sitten kyseinen auto ja siirryttiin Saab 9000 CS:sään vuosimallia 97. 800-1300$ hintapyyntönä. Count us in! Eli tuota aloimme tosissamme katsomaan. Vikoja ei ollut. Käyntiin lähti, pientä lommoa takana, bensa tietysti lopussa... Ok, tuota siis kyttämään. Myyntinumero 31 - onnenumero selkeästi. Päätimme, että 650$ on maksimi, jota voimme autosta maksaa. Biddasin eli tarjosin 700$. Joku sika kuitenkin tarjosi vielä enemmän! Eli se siitä sitten. Karvas tappio ja Saab vaihtoi omistajaa tonnilla.

Huom! Myyntihinnan päälle olisi tullut vielä 205$ maksu, joka täytyy siis itse maksaa. Auton hinta siis nousi 1205 dollariin. Liikaa siis.

Ja minulle ja Maijalle saa tarjota halpaa autoa. Max pyyntihinta 700$ - WOF ja REG saavat olla voimassa ainakin 3/11 asti, ettei tarvitse uusia. Pakut ja farmarit ensisijaisesti, mutta menee tilava sedan tai hatchpackikin.

Työpaikkoja on katsottu netistä todella paljon. Hakemuksien lähettelyä ja paikkoihin soittelua on siis edessä tänään. Aucklandin keskustassa pitäisi myös mennä vierailemaan.

Alan siis googlettelemaan kirppareita tälle päivälle myös.

Ja loppuun foto.

Terc!

Hei Hou New-Zealand

Terc!

Tämä blogi tunnettiin alunperin Tansanian matkabloginani, mutta nyt tämä blogi on muuttunut Uuden-Seelannin matkablogiksi. Oikeastaan tämä tulee toimimaan kaikenlaisten matkojeni blogina - tai ainakin niiden, joita jaksan tänne naputtaa.

Welcome!

13.9.2010 lähdin siis reissuun ystäväni Maija Luotosen kanssa, joka aikoo pitää blogia lyhyesti englanniksi, mutta itse kun en jaksa aina jokaiselle erikseen vastata mitä kuuluu, mitä teet, missä meet, onko kylmä, onko lämmin, onko sulla housut jalassa...? Lue siis tätä suomeksi ja korkeintaan lyhyesti in english! Tsekata voi myös naamakirjan, jonne toisinaan jotain juttuja päivittelen.

Anyhow, lähdin matkaan ja 13.9 illalla pääsimme Aucklandiin perille. Helsinki-Bryssel-Abu Dhabi-Sydney-Auckland. Nyt on 19.9 ja istun peiton alla Kayan perheen alakerran huoneistossa. Maija skypettää Suomeen. Tarkempi osoite. 159 Glenvar Road, Torbay/Long Bay, North Shore City, Auckland. Katsokaa googlemapsista, jos haluatte nähdä miltä talo näyttää :). Olen laiska ja en linkkaa.

Ekat päivät ovat menneet yleisiä järjestelyjä tehdessä: IRD (veronumero), pankkitili, puhelinliittymä (+64 220417702), ruokaa, 1 tumma Guinness...!

Töitä on katsottu netistä, mutta hakemuksia ei ole vielä postitettu. Hakemusten mailailu alkaa huomen aamulla (maanantai aamu) ja jatkuu kunnes töitä on saatu.

Tällä hetkellä NZ:ssa (Uuden-Seelannin lyhenne, jota tässä yleisesti käytetään) riehuu myrskyt. 120km/h tuulta, sadetta, ukkosta, salamointia = myrskyä. Kylmää on sekä ulkona että sisällä. Alakerrassa, jossa asumme kun ei ole lämmitystä. Ulkona lämpötila on noin 10 astetta ja täällä on yksöislasit, ei tuplalaseja. Ainut alakerran lämmitys on härö sähköllä lämpenevä petauspatja!

Täällä on kevät nyt alkamassa, vaikka itsellä olo onkin varsin syksyinen. Sormet palelee - kiitos huonon ääreisverenkierron. Mut kylmät kädet -> lämmin sydän!

Long Bay Beachille käveltiin tänään ensimmäistä kertaa. Albany shopping mall on myös tuttu. Kerran on käyty Aucklandin keskustassa, jonne on autolla noin 30 minuutin matka. Patricia (emäntämme) lähti käymään siellä eilen illalla jossain juhlissa ja pudotti meidät lähes ydinkeskustaan. Ei ollut kummoinen keskusta. Hieman ehkä sekava ja varsinaista keskustaa ei oikeastaan edes ole. Isoja teitä vain... Kuppiloita harvassa. Paikallista ei löytynyt joten päädyimme Irkku pubiin yksille -> eli juuri sille Guinnessille!

Tässä blogissa saa kysyä mitä vaan ja niihin pyrin ehkä jotenkin vastaamaan. Kuvia lisäilen jahka ne ensin koneelleni saan.

Eli teretulemast ja antoisia lukuhetkiä.

ps. Suathaapi olla, että täällä on typoja ja muita kirjoitusvirheitä seassa, kello on 7:52 illalla ja en jaksa tätä tarkistaa.

Jambo!

Long time no sea. Long time no... UPDATE!

Tervehdys!

Jyväskylässä on kylmä, mutta ajattelin tähän nyt lauantai-sunnuntai yön kruunuksi rustata hieman tekemisiäni liittyen Tansanian matkaani. Oikeastaan lähinnä Suomen jälkipuinteihin ja kaikkeen, mitä olen Suomessa matkani jälkeen Tansaniaan liittyen duunaillut.

Eurajoen seurakunnan nuorten illassa ja Eurajoen lukiossa olen käynyt pitämässä Tansaniasta ja kehitysyhteistyöstä esittelyt tuossa joulukuun aikana. Matkamessuilla olin edustamassa Art in Tanzaniaa kaksi päivää perjantain ja lauantain.

Yritän edelleen tässä tsekata, jos jostain löytyisi halukas jalkapallojoukkue, joka lähettäisi vanhoja tavaroitaan Tansaniaan minun kauttani. Clementin juokkue siellä odottelee, jotta saisi välineitä. Lupasin yrittää auttaa heitä tämän ongelman kanssa.

Ja muistetaan kaikki auttaa haitilaisia, sinne apu menee nyt todelliseen tarpeeseen! Jätetään sipsipussi kauppaan tai ne mässyt ja pykätään ne rahat vaikka jollekin lahjoitustilille. Kun kaikki tekevät näin - whoa! Pienistä virroista syntyy iso puro. Mitään linkkihakemistoa en tähän ala kasaamaan, koska teistä varmasti jokainen osaa googlea käyttää ja avustusjärjestöt varmasti löytyvät.

Tsekatkaa ihmiset myös: www.kulabo.com - täältä minut siis tapaa jatkossa, ainakin näillä näkymin/toistaiseksi -> (tämä siksi, koska ei voi koskaan tietää, jos henki lähteekin vaikka minuutin kuluttua!)

Nykyisin julkisuudessa on myös paljon kohua avustusjärjestöistä, jotka keräävät rahaa, mutta raha ei mene kohteeseensa. Jos joku teistä lukijoista on mukana tällaisessa toiminnassa tai edes hyväksyy moisen ihmisten hädällä itselleen rahan tienaamisen - hävetköön.