Maorit ovat Uuden-Seelannin alkuperäiskansa. Nimenä Maori tarkoittaa normaalia ja alkuperäistä, joita he tässä maassa ovatkin tai ovat olleet. Maorit ovat alkujaan polynesialainen kansa, joka saapui Uuteen-Seelantiin (Aotearoa maoriksi) 1300-luvulla. Eurooppalaisten tultua Uuteen-Seelantiin 1700-luvun lopulla maorien määrä väheni dramaattisesti - kiitos sotien ja eurooppalaisten mukanaan tuomien tautien. Väestö kääntyi jälleen kasvuun 1900-luvulla. 1960-luvulla Maori-kulttuuri alkoi taas nousemaan hieman ylöspäin.
Tämä historiasta ja nyt nykypäivään.
Maorit ovat huono-osaisempia kuin muut Uuden-Seelannin asukkaat. Lukemani ja kuulemani perusteella Maorit ovat niin sanottua pohjasakkaa. Aucklandissa North Shorella harvoin näkee Maoreja, sillä tämä on kallista aluetta. South Auckland, joka tunnetaan köyhästä maineestaan on täynnä Maoreja. Samalla alueella on myös jengisotia ja alue ei ole kovin turvallinen.
Tilastoissa maoreja on 14 % väestöstä, mutta silti 50 % kaikista vankilassa olevista on maoreja. Maoreilla on myös suuremmat työttömyysasteet ja itsemurhaluvut kuin muilla saarten asukkailla. Maorimiesten elinajanodote on 69 ja maorinaisten 73, kun muilla uusiseelantilaisilla miesten elinajanodote on 77 ja naisten 81.
Osan tästä ylemmästä inffosta tsekkasin wikipediasta, osan poimin sieltä sun täältä.
Aina ei ole hienoa olla Euroopasta tai eurooppalainen. Vallanhimoissaan ja maanomistusinnoissaan on kuollut melkolailla alkuperäiskansaa. Maissa, joissa olen vieraillut ja monissa maissa, joissa toivottavasti tulen vielä vierailemaan - vaalea eurooppalainen geeniperimä on törkeästi raiskannut entisen kulttuurin. Herää kysymys onko se oikein vai väärin?
Mielestäni tämä lähtee ajatuspohjalta. Jos matkaan lähdetään, koska halutaan auttaa, voi yleisesti sanoa, että hieno ajatus. Jos pohjalla taas on valta-ajatus, mielestäni se on huono asia.
Abel Tasman (1642) ja James Cook (1769) olivat ensimmäisiä eurooppalaisia Uudessa-Seelannissa. Pointtina oli tällöin tutustua maapalloon ja kartoittaa millaisella pallolla täällä eletään. 1780-luvulta lähtien saarille saapui hylkeen- ja valaanpyytäjiä sekä lähetyssaarnaajia.
Tasmanin ja Cookin ajatukset olivat toivottavasti positiivia ja seikkailullisia, mutta siitä seurasi valitettavasti se, että vaalea ihminen alkoi ottamaan valtaa maassa, joka hänelle ei kuulu. Toisaalta hyvä kysymys on ylipäätään se, että voiko maata omistaa? Mielestäni maata ei voi omistaa, mutta silti ihmiset maata omistavat. Maapallo ja maa on kaikkien yhteinen. Jos samaan kohtaan astutaan, yhtälailla minun jalkani osuu mutaan kuin sinunkin (olettaen että kohta johon astutaan on mutainen).
Tilanne on kuitenkin nyt mikä se on. Nykyinen Maori kulttuuri elää, mutta minua ärsyttää aina julmetusti kun jonkin maan entinen kulttuuri säilyy vain siksi, että se on turismin kannalta positiivinen asia. Ooooh! Mahtava ja alkuperäinen Maori SHOW. Mikä hemmetin show? Jos se on oikeasti se miten jotkut ihmiset elävät, hyvä ja hienoa niin, mutta miksi hemmetissä se pitää kaupallistaa. Alkuperäinen kulttuuri muuttuu ja raja siinä välissä hälvenee. Tietäköö Maori SHOW:n esiintyjät, miksi he tiettyjä juttuja esityksessään tekevät? Mistä tietyt eleet ja perinteet ovat lähtöisin? Jos esitystä tehdään vain rahallisista syistä... On siinä myös jotain positiivista, sillä kulttuuriperintö säilyy siten. Kyseinen perinne on tosin käytössä muuttunut vain bisnekseksi. Hierommeko tässä neniä vastakkain vain koska saamme tästä rahaa, vai siksi että se on meidän tapamme tervehtiä.
Ajatukseni jotenkin sinkoilivat sinne ja tänne, mutta jos joku muu jotain ylemmästä tekstipätkästä tajuaa, hyvä niin! Itse tajuan ja tätä asiaa tässä olen päässäni taasen pyöritellyt. Ei siis mennä valtaamaan niitä maita. Ja antaa kaikkien kukkien kukkia - hittoako meille kuuluu miten muut kukat kukkii, kunhan eivät muita loukkaa. Ja jos loukkaa vain moraalisesti, pohtikaamme onko vika meidän omassa moraalissamme vai jonkun muun.
Jenni Vartiainen - Eikö kukaan voi meitä pelastaa:
Tämä historiasta ja nyt nykypäivään.
Maorit ovat huono-osaisempia kuin muut Uuden-Seelannin asukkaat. Lukemani ja kuulemani perusteella Maorit ovat niin sanottua pohjasakkaa. Aucklandissa North Shorella harvoin näkee Maoreja, sillä tämä on kallista aluetta. South Auckland, joka tunnetaan köyhästä maineestaan on täynnä Maoreja. Samalla alueella on myös jengisotia ja alue ei ole kovin turvallinen.
Tilastoissa maoreja on 14 % väestöstä, mutta silti 50 % kaikista vankilassa olevista on maoreja. Maoreilla on myös suuremmat työttömyysasteet ja itsemurhaluvut kuin muilla saarten asukkailla. Maorimiesten elinajanodote on 69 ja maorinaisten 73, kun muilla uusiseelantilaisilla miesten elinajanodote on 77 ja naisten 81.
Osan tästä ylemmästä inffosta tsekkasin wikipediasta, osan poimin sieltä sun täältä.
Aina ei ole hienoa olla Euroopasta tai eurooppalainen. Vallanhimoissaan ja maanomistusinnoissaan on kuollut melkolailla alkuperäiskansaa. Maissa, joissa olen vieraillut ja monissa maissa, joissa toivottavasti tulen vielä vierailemaan - vaalea eurooppalainen geeniperimä on törkeästi raiskannut entisen kulttuurin. Herää kysymys onko se oikein vai väärin?
Mielestäni tämä lähtee ajatuspohjalta. Jos matkaan lähdetään, koska halutaan auttaa, voi yleisesti sanoa, että hieno ajatus. Jos pohjalla taas on valta-ajatus, mielestäni se on huono asia.
Abel Tasman (1642) ja James Cook (1769) olivat ensimmäisiä eurooppalaisia Uudessa-Seelannissa. Pointtina oli tällöin tutustua maapalloon ja kartoittaa millaisella pallolla täällä eletään. 1780-luvulta lähtien saarille saapui hylkeen- ja valaanpyytäjiä sekä lähetyssaarnaajia.
Tasmanin ja Cookin ajatukset olivat toivottavasti positiivia ja seikkailullisia, mutta siitä seurasi valitettavasti se, että vaalea ihminen alkoi ottamaan valtaa maassa, joka hänelle ei kuulu. Toisaalta hyvä kysymys on ylipäätään se, että voiko maata omistaa? Mielestäni maata ei voi omistaa, mutta silti ihmiset maata omistavat. Maapallo ja maa on kaikkien yhteinen. Jos samaan kohtaan astutaan, yhtälailla minun jalkani osuu mutaan kuin sinunkin (olettaen että kohta johon astutaan on mutainen).
Tilanne on kuitenkin nyt mikä se on. Nykyinen Maori kulttuuri elää, mutta minua ärsyttää aina julmetusti kun jonkin maan entinen kulttuuri säilyy vain siksi, että se on turismin kannalta positiivinen asia. Ooooh! Mahtava ja alkuperäinen Maori SHOW. Mikä hemmetin show? Jos se on oikeasti se miten jotkut ihmiset elävät, hyvä ja hienoa niin, mutta miksi hemmetissä se pitää kaupallistaa. Alkuperäinen kulttuuri muuttuu ja raja siinä välissä hälvenee. Tietäköö Maori SHOW:n esiintyjät, miksi he tiettyjä juttuja esityksessään tekevät? Mistä tietyt eleet ja perinteet ovat lähtöisin? Jos esitystä tehdään vain rahallisista syistä... On siinä myös jotain positiivista, sillä kulttuuriperintö säilyy siten. Kyseinen perinne on tosin käytössä muuttunut vain bisnekseksi. Hierommeko tässä neniä vastakkain vain koska saamme tästä rahaa, vai siksi että se on meidän tapamme tervehtiä.
Ajatukseni jotenkin sinkoilivat sinne ja tänne, mutta jos joku muu jotain ylemmästä tekstipätkästä tajuaa, hyvä niin! Itse tajuan ja tätä asiaa tässä olen päässäni taasen pyöritellyt. Ei siis mennä valtaamaan niitä maita. Ja antaa kaikkien kukkien kukkia - hittoako meille kuuluu miten muut kukat kukkii, kunhan eivät muita loukkaa. Ja jos loukkaa vain moraalisesti, pohtikaamme onko vika meidän omassa moraalissamme vai jonkun muun.
Jenni Vartiainen - Eikö kukaan voi meitä pelastaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti