Tulivuoria, maanjäristyksiä – elämää uhan alla

Uusi-Seelanti on erittäin geotermistä aluetta. Tyynenmeren laatta ja Intian / Australian laatta törmäävät keskellä Uutta-Seelantia. Laatat tuppaavat toisinaan hieman liikkumaan, joka aiheuttaa luonnollisesti maanjäristyksiä. Samaisesta syystä alueella on myös paljon tulivuoria.

kuvan urli

Tästä näppärästi päästäänkin Aucklandin museoon, jossa tuli vierailtua männä viikolla. Iso rakennus, jossa paljon tylsiä asioita, mutta paljon myös mielenkiintoisia! Tulivuorenpurkaussimulaattori oli mahtava. Museon sisällä oli toinen talo, joka toimi simulaattorina. Talon olohuone oli sisustettu, kuten normaalin talon. Sohvalle istuskelemaan ja odottamaan tapahtumia. Simulaatiossa oli kanssamme samaan aikaan kaksi muutakin ihmistä. Näytöstä näkyy rauhaisa merinäkymä, muutama muu talo, liikenteen ääniä, jossain haukkuu koira…

TV menee päälle. Uutislähtyksessä kerrotaan tulivuoresta. Paikalla on asiantuntija, joka kertoo, että purkaus voi tapahtua aivan koska tahansa. Samaan aikaan isosta ruudusta näkyy kuinka vedestä alkaa nousemaan höyry. Talo tärisee hieman, mutta ei paljon. Sähköt menevät poikki… Vesi, tuhka, magma lentää taivaalle… Talo tärisee. Oikeasti ensimmäisessä suuressa tärähdyksessä pelästyy – se tulee nimittäin ihan puskista. Näyttö pimenee hetkeksi. Ruudulle tulee kuva purkauksen jälkeen. Tuhkaa satelee ja talot…. palaneita ja tuhoutuneita.

Noh, kyseessä oli simulaattori… Simulaattori saattaa olla arkipäivä vielä joskus. Kaikki tietävät sen, mutta kukaan ei oikeastaan tunnu pelkäävän sitä. Ja miksi edes pelkäisi? Ei sitä voi tietää purkautuuko tulivuori tai tuleeko maanjäristys. Seismologit tarkkailevat tilannetta 24/7, mutta normipulliainen ei voi tehdä mitään.

Täytyy todeta, että melko kaukaiselta tuollainen maanjäristys tai tulivuorenpurkaus tuntuu. Kaunis maa – ei kai täällä mitään tuollaista tapahtua voi… Vai voiko?

Rugby, ilmakitaransoiton maailmanennätys ja huomioita elämästä

10.10.10 eli tämän päivän päivämäärä. Tänä päivänä menimme Markun, Millan sekä Vilhon kanssa katsastamaan rugbya. North Harbour (North Shoren joukkue) vs. Wellington (pääkaupungin joukkue). Paikallinen tiimi, jota siis luonnollisesti kannustimme pelasi vaaleissa paidoissa. Peli valitettavasti päättyi Wellingtonin selkeään voittoon 23-54, jos oikein pisteet muistan.

Säännöt lyhyesti: Eteenpäin ei saa syöttää, pujottele, ota iskuja vastaan, syötä palloa, potkumaali 2-3 pojoa (riippuen tilanteesta, rankkari 2 pojoa, muuten 3) touchdown 5 pojoa.

Olen yksi ilmakitaransoiton maailmanennätys ihmisistä tällä hetkellä. Tapahtumassa oli yli 1500 ihmistä eli ennätys tuli tehtyä. Entinen ennätys oli Kanadassa. Ihmisiä pyydettiin katsomossa nousemaan seisomaan ja sitten porukalla veivattiin AC/DC:n Thunderstruck ralli läpitte. Ei kummoinen kokemus, mut tulipahan tehtyä.

Itse rugby taas oli ihan mielenkiintoista seurattavaa. Tosin tuntui siltä, että ihmiset menivät sinne lähinnä syömään roskaruokaa ja juomaan kaljaa. Peliä pystyi seuraamaan ihan hyvin, mutta tietysti TV tarjoaa paremmat lähikuvat. Tietysti itse join myös oluen ja söin ranskalaisia. Maassa maan tavalla. Tietysti halusin autenttisen kokemuksen!

Referenssi kuva. Poijjaat painii!

Kentän laidalla pelin jälkeen maistelemassa Speight'sin ohraista.
Speight's
Ja koska muutkin veljekseni harrastavat reittausta sanottakoon tähän, että tämä on juotavaa, ei niin litkua kuin Lapin Kulta, Logo iha kiva, Alas meni, Rohkea kolmio...

Viiksimies on Erimies.

Player number 9. Ken "Naggus" Pisi.

Mitä ihmiset tietävät täällä Suomesta?

- Sibelius
- Helsinki
- Finlandia vodka
- The Dudesons (Duudsonit)
- HIM (levyjä löytyy)
- Apocalyptica (levyjä löytyy)

Tiedättekö mikä logo siellä on?

Ja loppuun todettakoon, että kyllä siellä katsomossa oli muitakin - kuva on luonnollisesti lavastettu.

Tramping

Long Bay Beach Coastal Walk. Otin kuvat polulta molempiin suuntiin.
Pääni vasemmalla puolella oli avaraa ja lehmiä.

Toisella puolella meri ja pitkä pudotus.
Yhteenvetona: Maisemat ovat tylsät (sarkasmia hei!)

Nenääni tulvi myös suuri pirin tuoksu...

Mutta tuoksu osoittautukin hienoksi maisemaksi, joka ei
tässä kuitenkaan näytä yhtään niin hienolta.

Okura river, joka on kylläkin meren lahti. Yksinäisellä rannalla
kera Maijan menin uimaan! Kirkasta vettä, kivikkoinen ranta, simpukoita ja meren eläviä... En jaksanut yrittää edes syvälle, joten kastautumiseksi ja roiskimiseksi se meni.

Huolehdi luonnosta - luonto huolehtii sinusta.

Unhappy seal aka. Steven Seagull
Taustalla Long Bay Beach ja Rangitoto entinen tulivuori

Täällä hymyilee entiset sotalinnoituksetkin. Tuolla siis vanha
pillbox, jossa konekivääriporukka on ollut piilossa

Muodonmuutos

Päivitin blogini ulkoasua hivenen.

Ken tykkää - Barbie ei niinkään.

Maorit

Maorit ovat Uuden-Seelannin alkuperäiskansa. Nimenä Maori tarkoittaa normaalia ja alkuperäistä, joita he tässä maassa ovatkin tai ovat olleet. Maorit ovat alkujaan polynesialainen kansa, joka saapui Uuteen-Seelantiin (Aotearoa maoriksi) 1300-luvulla. Eurooppalaisten tultua Uuteen-Seelantiin 1700-luvun lopulla maorien määrä väheni dramaattisesti - kiitos sotien ja eurooppalaisten mukanaan tuomien tautien. Väestö kääntyi jälleen kasvuun 1900-luvulla. 1960-luvulla Maori-kulttuuri alkoi taas nousemaan hieman ylöspäin.

Tämä historiasta ja nyt nykypäivään.

Maorit ovat huono-osaisempia kuin muut Uuden-Seelannin asukkaat. Lukemani ja kuulemani perusteella Maorit ovat niin sanottua pohjasakkaa. Aucklandissa North Shorella harvoin näkee Maoreja, sillä tämä on kallista aluetta. South Auckland, joka tunnetaan köyhästä maineestaan on täynnä Maoreja. Samalla alueella on myös jengisotia ja alue ei ole kovin turvallinen.

Tilastoissa maoreja on 14 % väestöstä, mutta silti 50 % kaikista vankilassa olevista on maoreja. Maoreilla on myös suuremmat työttömyysasteet ja itsemurhaluvut kuin muilla saarten asukkailla. Maorimiesten elinajanodote on 69 ja maorinaisten 73, kun muilla uusiseelantilaisilla miesten elinajanodote on 77 ja naisten 81.

Osan tästä ylemmästä inffosta tsekkasin wikipediasta, osan poimin sieltä sun täältä.

Aina ei ole hienoa olla Euroopasta tai eurooppalainen. Vallanhimoissaan ja maanomistusinnoissaan on kuollut melkolailla alkuperäiskansaa. Maissa, joissa olen vieraillut ja monissa maissa, joissa toivottavasti tulen vielä vierailemaan - vaalea eurooppalainen geeniperimä on törkeästi raiskannut entisen kulttuurin. Herää kysymys onko se oikein vai väärin?

Mielestäni tämä lähtee ajatuspohjalta. Jos matkaan lähdetään, koska halutaan auttaa, voi yleisesti sanoa, että hieno ajatus. Jos pohjalla taas on valta-ajatus, mielestäni se on huono asia.

Abel Tasman (1642) ja James Cook (1769) olivat ensimmäisiä eurooppalaisia Uudessa-Seelannissa. Pointtina oli tällöin tutustua maapalloon ja kartoittaa millaisella pallolla täällä eletään. 1780-luvulta lähtien saarille saapui hylkeen- ja valaanpyytäjiä sekä lähetyssaarnaajia.

Tasmanin ja Cookin ajatukset olivat toivottavasti positiivia ja seikkailullisia, mutta siitä seurasi valitettavasti se, että vaalea ihminen alkoi ottamaan valtaa maassa, joka hänelle ei kuulu. Toisaalta hyvä kysymys on ylipäätään se, että voiko maata omistaa? Mielestäni maata ei voi omistaa, mutta silti ihmiset maata omistavat. Maapallo ja maa on kaikkien yhteinen. Jos samaan kohtaan astutaan, yhtälailla minun jalkani osuu mutaan kuin sinunkin (olettaen että kohta johon astutaan on mutainen).

Tilanne on kuitenkin nyt mikä se on. Nykyinen Maori kulttuuri elää, mutta minua ärsyttää aina julmetusti kun jonkin maan entinen kulttuuri säilyy vain siksi, että se on turismin kannalta positiivinen asia. Ooooh! Mahtava ja alkuperäinen Maori SHOW. Mikä hemmetin show? Jos se on oikeasti se miten jotkut ihmiset elävät, hyvä ja hienoa niin, mutta miksi hemmetissä se pitää kaupallistaa. Alkuperäinen kulttuuri muuttuu ja raja siinä välissä hälvenee. Tietäköö Maori SHOW:n esiintyjät, miksi he tiettyjä juttuja esityksessään tekevät? Mistä tietyt eleet ja perinteet ovat lähtöisin? Jos esitystä tehdään vain rahallisista syistä... On siinä myös jotain positiivista, sillä kulttuuriperintö säilyy siten. Kyseinen perinne on tosin käytössä muuttunut vain bisnekseksi. Hierommeko tässä neniä vastakkain vain koska saamme tästä rahaa, vai siksi että se on meidän tapamme tervehtiä.

Ajatukseni jotenkin sinkoilivat sinne ja tänne, mutta jos joku muu jotain ylemmästä tekstipätkästä tajuaa, hyvä niin! Itse tajuan ja tätä asiaa tässä olen päässäni taasen pyöritellyt. Ei siis mennä valtaamaan niitä maita. Ja antaa kaikkien kukkien kukkia - hittoako meille kuuluu miten muut kukat kukkii, kunhan eivät muita loukkaa. Ja jos loukkaa vain moraalisesti, pohtikaamme onko vika meidän omassa moraalissamme vai jonkun muun.

Jenni Vartiainen - Eikö kukaan voi meitä pelastaa:

Here and there...

Kotikuva, vaikkakin jo vanha sellainen. Taitaa olla siltä päivältä kun mestoille saavuttiin. Tavaroiden purku taitaa olla menossa. Anyhow. Pätevä asunto, vaikka kauemmas keskustasta ei oikein pääse. Mahtaa, että on katto päänpäällä ja mukava vuokraisäntäpariskunta. Peter ja Patricia Kay, alunperin Englannista, mutta 30 vuotta kiwi elämää jo takana.

Symonds Street yöaikaan. Komias kirkko, jonka nimestä ei ole tietoa. Taivaalla myös täysikuu, mutta digipokkari on aina digipokkari. Onneksi sain kerrostalon seinään edes tuettua, muuten ei olisi ollut edes toivoa.

Reissumiehen eväs. No ei, Sky Towerissa käytiin syömässä ala carte lounas. Tämä kuva on omistettu Wurstenille, sillä -10kg vetomme on edelleen voimassa. Mut poikkeuksiakin on tehtävä


Kun ei itse jotain asiaa tiedä, onneksi on joku jolta kysyä neuvoa. Eli en minä tuossa, mutta muille tackar och pockar!
Vasemmalta: Vilho, Markku, Timo, Milla

Mt. Eden. Polakki puristaa Sky Towerin ryttyyn - hohoh!

Täytyy sanoa, että itseäni enemmän tai vähemmän kyrsii tämän blogin kirjoitusten erilaisuus. Pahus sentään kun olen sen verran laiska, että en jaksa yhdenmukaistaa tyyliä. Tansaniassa netti toimi toisinaan niin ja näin niin ei tullut siellä sitten niin paljoa panostettua. Täällä netti pelittää, mutta ei tule silti panostettua. Noh, onpahan kuitenkin. Mut on persoonallisen näköinen, kun ei ole yhtä ja samaa kaavaa.. Aina vaihtelee.

Töitä haettu, keskustan irkkubaarissa käyty, intialaista syöty ~10 dollaria/sapuska, tallusteltu, soitettu puhelimella, väännetty pdf-filuja ja lähetelty niitä ympäri maata.

Maito täällä on hyvää, ah sitä autuutta kun maitoa juoda saa.