Minulla on oikeastaan jo pienestä pitäen ollut tapana reissata äitini kanssa hieman siellä sun täällä - tämä tapa on säilynyt ja toivottavasti säilyy jatkossakin. Äitini on siitä myös huikeaa reissuseuraa, että hän on aina avoin kaikille uusille jutuille ja voisin jopa väittää, että rohkeampi kuin minä. Muutama viikko sitten tuli puheeksi, että olisi kiva mennä nyt kesällä johonkin ja kas kehveliä, kasasin tuossa matkan Wieniin ja Bratislavaan - viiden yön rykäisy. Bratislavassa yksi yö ja Wienissä neljä oli suunnitelma, jota noudatimme. Näin jälkeenpäin todettuna, se osoittautui oikein hyväksi. Oon juonu viinii Wienissä!
23.7.2014 Bratislava
Aikainen lähtö Raumalta 03:00 aikoihin ja Finnairin koneella suora lento Hki-Wien. Wienin kentälle saavuttiin noin 10 aikoihin, josta nappasimme Slovak Linesin bussin kohti Bratislavaa, jonne matkaa kertyy noin 60km lentokentältä. 7,70€/naama + 1€/matkalaukku. Tämä on oletettavasti myös halvin tapa siirtyä kentältä Bratislavaan, tai ainakin tässä uskossa elän edelleen. Linja-auto tuli täyteen eli käyttäjiä löytyy. Mielenkiintoinen linja-auto, joka oli todella uusi tarjosi myös ilmaisen WIFI-yhteyden, joka ei kuitenkaan toiminut läheskään kuin unelma, mutta eipä tuonne nyt nettiä käyttämään edes lähdetty vaan matka meni maisemien ihailuun. Tasaista, peltoa, auringonkukkia, maissia ja viiniköynnöksiä, mutta myös yllättävänkin paljon kuivia maa-alueita. Taloista tuli itselleni mieleen Kroatia (olivat jotenkin kovin samanoloisia) Slovakian rajan lähettyvillä alkoi tulemaan Itävallan puolella erittäin paljon tuulivoimaloita. Paljon tässä tapauksessa tarkoittaa lähes järjettömästi. Bratislavan lähestyessä alkoi näkyä myös pieniä kukkuloita siellä täällä ja Tonava virtasi hienosti vieressä lähes koko ajomatkan.
Mielenkiintoista oli myös se, että pääsimme käytännössä Bratislavassa hotelliimme asti siten, että passeja ei kukaan kysynyt kertaakaan. Teoreettisesti kuka tahansa olisi voinut matkustaa tänne asti, mutta yöpymään hän ei olisi ilman passia päässyt. Yövyimme paatissa - Botel Graciassa, joka oli aivan vanhan kaupungin vieressä kiinnitettynä laituriin ja kellui mukavasti Tonavassa. Erittäin hyvällä paikalla ja siisti perus majapaikka.
Satuimme reissaamaan heinäkuun lopulla niin alennusmyynnit olivat mukavasti loppusuoralla ja -70% lämmitti mieltä. Matkaväsymys luonnollisesti painoi hieman, koska yöllä sai nukuttua vain muutaman tunnin, mutta sen ei annettu menoa haitata.
Vanhan kaupungin kiertelyn lomassa suuntasimme syömään 1st Slovak Pub -nimiseen mestaan, josta sai paikallista sapuskaa (mykyjä, perunaa, lihaa), hyvää ja raskasta ruokaa siis. Päätimme ottaa Slovak-lautasen kahdelle, joka sisälsi paikallisia erikoisuuksia ja tämän kyytipojaksi olut mix, jossa oli mukavasti sekoitettu radler & tummempi (ale maybe?) keskenään siten, että radler oli päällä ja ale alla. Itse kuulun siihen porukkaan, joka on sitä mieltä, että maassa maan tavalla. Haluan siis syödä paikallista ruokaa ja juoda paikallista juomaa, sillä toinen kulttuurihan sinne on lähdetty nimenomaan kokemaan.
Slovakki satsi kahdelle
Harhailimme ympäri kaupunkia katsomassa maisemia myös vanhan kaupungin ulkopuolella, koska halusimme nähdä myös "aitoa" Bratislavaa ja sitä, miten paikalliset elävät. Meinasimme eksyä myös presidentin talon pihalle katsomaan puistoa, mutta vartija mokoma esti sen. Todellisuudessa puolivahingossa eksyimme sinne, kun katseltiin vaan. Olen pettynyt, kun hän ei ottanut meitä vastaan. Odotin vähintään pullakaffe-meininkiä.
Illalla suunnatessamme hotellin suuntaan löytyi kadulta mielenkiintoisia kirjahyllyjä. Selvisi, että paikallinen kirjasto jakaa vanhoja kirjojaan tällä tavalla ihmisille. Ota tästä - ole hyvä!
24.7.2014 Bratislava - Wien
Aamulla suihkun kautta aamupalalle ja matka jatkui kohti Hradin linnaa, joka näkyi kukkulan päällä vanhan kaupungin vieressä. Erittäin hienon näköinen ulkoapäin ja maisemat kukkulan laelta ovat hienot hieman joka suuntaan. Sisällä sijaitsee nykyisin museo, jonka skippasimme, koska emme ole niin museoihmisiä oikein kumpikaan. Linnan jälkeen suuntasimme palauttamaan hotellihuoneen ja selvittelemään kuinka pääsisimme Wieniin. Iloksemme selvisi, että Blakus-firman bussi lähtee aivan hotellimme vierestä vanhan sillan alta. Bussi jättää kuitenkin sen verran kauas, että Wienissä olisi tiedossa metrolla seikkailua (Erdberg -> Landstrabe -> Kettenbrücken).
Pakolliset selvitykset tehtyämme suuntasimme päiväkahville. Iloksemme Moods-kahvila jakoi ilmaista espressoa kaikille ja päätimme pysähtyä kahvilan terassille myös syömään. Haimme sisältä leivät (tonnikala & munavoi + paksu siipale limppua). Koska kaupungissa oli ale-myynnit käynnissä, niin olisihan se suorastaan vääryys olla katsastamatta niitä. Keskustassa olimme pyörineet jo aika paljon, joten oli aika suunnata Bratislavan uusimpaan ihmeeseen: Eurovia -ostoskeskukseen. Tarkoituksena oli siis puhtaasti vain shoppailla ja Eurovia todella tarjosi sen. Paljon merkkejä & liikkeitä, joista en ollut koskaan edes kuullut - mahtavaa! Tietysti oli myös tuttua henkkamaukkaa. Aika meni kuin siivillä ja meidän piti alkaa oikeasti jopa kiirehtimään Euroviasta pois, jotta ehtisimme linja-autoomme. Papa Chicken -pikaruokalasta isot Gordon Bleu -setit naamaan ja kaupasta eväät, jonka jälkeen kohti hotellia hakemaan rinkka & matkalaukku.
Olin aikoinani ilmoittanut hotelliin, että tulemme sinne noin 18:00 aikoihin, mutta aikataulu venyi noin yhdeksään. En tiennyt, millainen hotelli-systeemi Wienissä olisi ja kuinka suosittu hotellimme olisi, joten koitin soittaa respaan peräti kolmesti, että tulemme myöhässä, mutta tulemme kyllä. Hotelli ei vastannut kertaakaan, vaikka jonotinkin turkaisen kauan. Kello 19:00 Blakuksessa Wieniin, jossa perillä noin 20:00 eli matka kesti about tunnin. Hotellimme oli Kölpinghaus Wien Zentral.
Pitkän päivän kruunasi päästyämme metrokikkailujen kautta hotellille, jossa avasimme Slovakialaisen punaviinin ja söimme persikkatasku-leivoksia. Wienin kiertely sai jäädä huomiselle ja päätimme vain mennä nukkumaan kellon lähestyessä jo puolta yötä. Ensivaikutelmaltaan Wien on siistimpi kuin täyteen bommattu Bratislava.
25.7.2014 Wien
Herätys 7:00 ja aamupala, jonka jälkeen seikkailureittimme kulki seuraavaa reittiä: Mariahilfer strasse, Museum Quartier, Maria Teresia platz, Heldenplatz & Neueburg, Michaeler platz & St. Michael kirkko, roomalaisten vanha barakki, Minoritien kirkko, Volksgarten & Theseuksen temppeli, parlamenttitalo, raatihuone ja päättyen kahvila Votivin cappucinoille & sacher-kakuille. Näistä kävimme sisällä vain kirkoissa & temppelissä.
Wienissä on tavallaan pakollista maistaa Sacher-kakkua, koska se on sieltä kotoisin. Votivin kakku oli iso & hyvä - suosittelen. Kahvilasta matka jatkui mielestäni koko matkan hienoimpaan kirkkoon nimeltään Votiv. Neo-gotiikkaa oleva kirkko oli kaunis ja kanttori sattui testailemaan urkuja vielä samalla - tunnelmallinen ennen kaikkea. Siegmund Freudin -puiston läpi kohti kaupungin keskustaa ja postin metsästys sai alkaa. Metsästystä se todella olikin, sillä ei meinannut löytyä millään vaikka kysyimme neuvoakin ja kartalla suunnistimme. Olen edelleen sitä mieltä, että se, missä posti oli karttaan merkitty niin ei ole postia - liekö olla vanha kartta. Posti kuitenkin löytyi ja saimme laitettua Bratislavan kortit postiin, tosin Wienissä, mutta anyhow. Samalla päätimme ostaa loppuihin kortteihin postimerkit.
Matkamme jatkui kohti Kärtner strassea ja todellisia posh-kauppoja (Gucci ym.), jotka luonnollisesti vain hipsimme ohi. Pyhän Tapanin kirkko, jota niin kovasti kaikkialla hehkutettiin oli itselleni suorastaan järkytys. Se paikka mikään kirkko ole, se on kauppapaikka. Kaikki maksoi siellä ja se väen paljous & meteli oli jotain kaikkea muuta kuin hienoa. Poistuimme sieltä hyvinkin nopeasti ja tsekkasimme Mozartin kotitalon ulkopuolelta.
Bratislavan hintatasoon tottuneena oli jotenkin haastavaa löytää kohtuu hintaista ruokalaa, jossa reissaajat saisivat sapuskaa. Ok, olimme aivan keskustassa, joka myös vaikuttaa hintatasoon sitä nostavasti, joka teki tehtävästi entistä hankalampaa. Päädyimme italialaiseen ravintolaan syömään pastaa ja juomaan lasilliset viiniä. 30,80€ + naurettavan pienet annokset. Ruoka oli hyvää - todella hyvää, ei siinä, mutta ei siitä nälkä lähtenyt. Bratislavalla tuolla hinnalla olisi syönyt ainakin kahdesti. Tosin hintatasoissa on muutenkin eroa, joten täysin tiedostettuahan tämä oli, kun kaksi eri maata ovat.
Perjantai-ilta kun oli, niin päätimme suunnistaa vielä yksille johonkin. Billabong aussibaari sai toimia kohteena, kun sijainti oli melkoisen pätevä. Erdinger Wissbier 4,50€/0,5l. Mielenkiintoisen tästä paikasta tekee se, että jos ostat tiskiltä et saa juoda terassilla. Jos ostat tarjoilijalta terassilla, joka hakee juomasi kuitenkin tiskiltä saat juoda ulkona terassilla. Tämä aiheutti kevyesti hämmennystä ja naureskelua. Kysyin myös omasta mielenkiinnostani syytä tähän ja vastausta en oikeastaan edes saanut.
Wienissä on mukavasti myös puistoja, joista ehkä vähiten hoidetuin Stadspark lämmitti mieltäni jotenkin erityisesti. Lintuja, lampia ja rento fiilis + Johann Straussin patsas ja kuivunut kanaali. Koska olimme keskustan eteläpuolella lähdimme tallustelemaan kohti Hundertwasserhaussia (saman heebon tekemät vessat olen nähnyt Kawakawan kaupungissa NZ:ssa) ja muutenkin tsekkailemaan Tonavan kanaalin -seudun iltaista/öistä menoa.
Tämä päivä oli kävelyä täynnä ja ihmettelen, jos kilometrejä ei tullut lähemmäs 20. Kello 9 aikoihin lähdimme hotellilta ja 23.30 saavuimme takaisin.
26.7.2014 Wien
Sunnuntaina kaupunki käytännössä hiljenee/pysähtyy melkoisesti, joten lauantaina päätimme kierrellä hieman kaupoissa, koska sunnuntaina (viimeisenä päivänä) emme sitä voisi enää tehdä.
Kahdeksan aikoihin ylös ja aamupalan jälkeen lähtö kohti Mariahilfer Strabea. Wien on tosiaan yllättänyt minut useasti ja yllätti jälleen. Kartan mittakaava nimittäin. Mariahilfer on ihan järkyttävän pitkä katu, vaikka kartalla se näyttää "semipitkältä". Kiertelimme muutamia kauppoja ja joimme espressot Afro Coffeessa + tietysti pakollinen vessapysäkki, koska yleisiä ilmaisia vessoja Wien ei muuten oikeastaan tarjoa. Nappasimme jäätelöt mukaan toisesta kahvilasta ja jatkoimme matkaa kohti Schönbrunnia (linna/palatsi), jonka puiston on sanottu vetävän vertoja jopa itse Versaillesille.
Itse palatsiin ei päässyt kovinkaan halvalla sisään, joten päätimme tutustua tähän kauniiseen puistoon, joka oli todella iso. Puiston yleisiin osiin pääsi ilmaiseksi, mutta jos olisi halunnut nähdä sokkelon tai kuninkaallisten oman pienen puutarhapalstan, olisi luonnollisesti pitänyt maksaa extraa. Kumpikaan ei meitä oikeastaan sen suuremmin kiinnostanut, joten päätimme tutustua tähän suureen puistoon. Versailles on edelleen ykkönen, mutta kyllä tämä on vähintään hyvä kakkonen. Plussat Schönbrunnin puistolle siitä, että siellä ei ollut porukkaa mitään älyttömiä määriä, vaan siellä pystyi oikeasti viihtymään ja katsomaan mestoja. Osa puistosta oli myös mukavasti rempallaan eli joka puskaa ja kukkaa ei ollut erikseen muotoiltu - hyvä näin. Palatsin puistoista metrolla takaisin hotellin suunnille ja viimeisten ostoksien mukaan poimiminen, jotka oltiin jo päivällä katsottu, mutta ei haluttu kantaa mukana. Ja mikä parasta löysimme myös Ison A:n!
Oli tiedossa myös, että Wienissä olisi nyt yksi ilmaisfestivaali menossa Popfest -niminen tapahtuma otti paikkansa Karlplatzilta, jonne päätimme siis suunnistaa pienen levon jälkeen hotellillamme. Mukavan kokoinen tapahtuma ja kaikenikäisiä. Täällä toimi myynti myös erittäin hyvin. 3,90€ Ottakringerin olut 0,5l ja 1 euron tuoppipantti, jonka sai takaisin kun palauttu tuopin. Tuopit olivat muovisia ja sellaisia, että ne todella kestivät käyttöä. Tiskejä oli paljon ja jonottamaan ei juurikaan joutunut. Festarivessat samanlaiset kuin meillä. 24 aikoihin Karlplatz hiljeni ja jatkoimme seikkailemaan hieman keskustan suuntaan paikalliselle grillille, josta makkaraperunat & snitzelperunat 4,90€ ja mausteet samaan syssyyn (sinappi, ketsuppi). Mutustelimme Goethen-patsaan juurella ja tiirailimme Mozartin patsasta aidan väleistä. Taisimme kotiutua noin 02 aikoihin.
Nämä tuli tsekattua/kuultua: Molden Resetarits Soyka Wirth (paikallinen J. Karjalainen), Jimmy and the Car Casettes (paikallinen Kuusumun Profeetta), Holy Oxygen.
27.7 Wien
Sunnuntai ja paikat kiinni (kaupat, kioskit, osa rafloista)... Mitä siis tehdä? Museopäivä oli siis luvassa ja päädyimmekin luonnonhistorian museoon, jonka Franz Josef I (Maria Teresen mies) joskus oli perustanut. Maailman suurin mineraali/kivikokoelma tarjosi myös hienoja jalokiviä ja timantteja. Paljon tietoa eläimistä, maapallon kehityksestä, ihmisen kehityksestä jne. valitettavan usein pelkästään saksaksi eli moni asia jäi täysin arvailujen varaan. Dinosaurusten luurangot tosin eivät selittelyjä kaivanneet. Museo oli käytännössä lähes täynnä täytettyjä nisäkkäitä, lintuja, liskoja ja kaloja, joista osa oli säilötty myös nesteisiin. Museo itsessään on todella kaunis arkkitehtuuriltaan ja 10€/naama ei ole paljoa tuosta.
Ukkoskuuro osui näppärästi juuri samaan hetkeen kun olimme museossa eli emme kastuneet ja ilma ulkona puhdistui mukavasti. Tämä olikin ainut kerta, kun matkallamme satoi, ja kyllä sitä sitten tulikin kera ukkosten ja salamoiden.
Olin löytänyt esitteestä, että Haus Der Musik tarjoaa sunnuntaisin klassisen musiikin konsertteja ilmaiseksi. Näitä erilaisia konsertteja yritetään myydä Wienissä lähes joka puolella ja hinta/naama pyörii yleensä noin 50€ tietämillä. Joskus halvempaa, joskus kalliimpaa. Pianosti & viulu -setti oli luvassa ja kyllähän paikassa porukkaa oli sen verran, että päädyimme istumaan lattialle monen muun seuraksi. Setti itsessään kesti tunnin ja unkarilainen viulisti kertoi kappaleiden välissä hienosti tarinoita ja faktoja kappaleista. 7 biisiä taisivat yhteensä riipaista ja sen jälkeen wild chinese lapsikuoro valtasi lavan. Siis käytännössä ne vain pölähtivät siihen jostain ja alkoivat vetämään omaa settiin, kuin ihmiset olivat etsiytymässä ulospäin. Jäimme luonnollisesti istumaan ja kuuntelimme tämän 3 kappaleen setin ja lähdimme hämmentyneinä. Hyvän setin he vetivät, että ei siinä mitään, mutta se vain tuli jotenkin niin yllättäen ja pyytämättä.
Jatkoimme seikkailua musiikin jälkeen ympäri Wieniä ja päädyimme pizzataukoon Cavallier-ravintolassa. Janojuomaksi otimme vissyä, mutta edelleen hämmästelimme sitä, kuinka vesi voi maksaa lähes yhtä paljon kuin olut. Jatkoimme seikkailua Schwedenplatzin suuntaan ja nappasimme espressot & jäätelöt ja piipahdimme kanaalin toisella puolella. Jatkoimme matkaamme kohti hotellia kiertäen Juden platzin ja alkavien Wienin filmifestareiden alueen läpi aina MQ:n kautta hotellille pakkaamaan ja tsekkaamaan, kuinka pääsisimme huomenna lähtevään koneeseemme.
Tässä vaiheessa CNN:lle kiitos, koska saksaksi dubatut TV-ohjelmat saati uutiset eivät olleet juuri niin helmiä tiedollisesti, että olisin niistä informaatiota saanut (World News hoiti homman siis jälleen).
28.7 Wien
06.30 herätys noin kuuden tunnin unien jälkeen ja aamupalan jälkeen hotellilta poistuminen. Aamupala on yleisesti ottaen ollut erittäin riittoisa (kurpitsansiemenleipää, sämpylää, levitteitä, muro, mysli, leikkeleet, juustot, hedelmät & kasvikset), mutta kahviautomaatille palautetta, että hänen kahvissaan ei ole kyllä kahvipapuja oikeastaan lainkaan. Laihaa kahvia oli siis tarjolla jatkuvasti, mutta jostainhan hotellin on ne säästöt revittävä taloustilanteen ollessa mikä on. Kofeiini taisi olla korvattu sokerilla - maybe?
07.45 ulos hotellista ja kohti kenttää metrolla ensin Wien Mitten juna-asemalle, josta nousuimme S-Bahn-junaan, joka toimitti meidät kentälle. Olisimme ehtineet jopa 8.15 lähteneeseen junaan, mutta emme tajunneet, että se juna johon meidän piti nousta olikin silmiemme edessä - myöhästyimme siis junasta, josta ei ollut edes tarkoitus myöhästyä. Olimme aikautauluamme edellä huikeasti tunnin, koska tähtäsimme ylipäätään 9.15 junaan. 8.45 lähtenyt juna vei meidät mukavasti lentokentällä 30 minuutissa - 7,80€/2 ihmistä eli ei huano!
Kone lähti ajallaan ja passiakin pyydettiin, kun yritimme lähteä Wienistä kohti Helsinkiä. Finnair tarjosi jälleen kunnon sumpit ja porotuorejuusto saaristolaisleipää.
Bratislavasta yleisesti:
23.7.2014 Bratislava
Aikainen lähtö Raumalta 03:00 aikoihin ja Finnairin koneella suora lento Hki-Wien. Wienin kentälle saavuttiin noin 10 aikoihin, josta nappasimme Slovak Linesin bussin kohti Bratislavaa, jonne matkaa kertyy noin 60km lentokentältä. 7,70€/naama + 1€/matkalaukku. Tämä on oletettavasti myös halvin tapa siirtyä kentältä Bratislavaan, tai ainakin tässä uskossa elän edelleen. Linja-auto tuli täyteen eli käyttäjiä löytyy. Mielenkiintoinen linja-auto, joka oli todella uusi tarjosi myös ilmaisen WIFI-yhteyden, joka ei kuitenkaan toiminut läheskään kuin unelma, mutta eipä tuonne nyt nettiä käyttämään edes lähdetty vaan matka meni maisemien ihailuun. Tasaista, peltoa, auringonkukkia, maissia ja viiniköynnöksiä, mutta myös yllättävänkin paljon kuivia maa-alueita. Taloista tuli itselleni mieleen Kroatia (olivat jotenkin kovin samanoloisia) Slovakian rajan lähettyvillä alkoi tulemaan Itävallan puolella erittäin paljon tuulivoimaloita. Paljon tässä tapauksessa tarkoittaa lähes järjettömästi. Bratislavan lähestyessä alkoi näkyä myös pieniä kukkuloita siellä täällä ja Tonava virtasi hienosti vieressä lähes koko ajomatkan.
Mielenkiintoista oli myös se, että pääsimme käytännössä Bratislavassa hotelliimme asti siten, että passeja ei kukaan kysynyt kertaakaan. Teoreettisesti kuka tahansa olisi voinut matkustaa tänne asti, mutta yöpymään hän ei olisi ilman passia päässyt. Yövyimme paatissa - Botel Graciassa, joka oli aivan vanhan kaupungin vieressä kiinnitettynä laituriin ja kellui mukavasti Tonavassa. Erittäin hyvällä paikalla ja siisti perus majapaikka.
Satuimme reissaamaan heinäkuun lopulla niin alennusmyynnit olivat mukavasti loppusuoralla ja -70% lämmitti mieltä. Matkaväsymys luonnollisesti painoi hieman, koska yöllä sai nukuttua vain muutaman tunnin, mutta sen ei annettu menoa haitata.
Vanhan kaupungin kiertelyn lomassa suuntasimme syömään 1st Slovak Pub -nimiseen mestaan, josta sai paikallista sapuskaa (mykyjä, perunaa, lihaa), hyvää ja raskasta ruokaa siis. Päätimme ottaa Slovak-lautasen kahdelle, joka sisälsi paikallisia erikoisuuksia ja tämän kyytipojaksi olut mix, jossa oli mukavasti sekoitettu radler & tummempi (ale maybe?) keskenään siten, että radler oli päällä ja ale alla. Itse kuulun siihen porukkaan, joka on sitä mieltä, että maassa maan tavalla. Haluan siis syödä paikallista ruokaa ja juoda paikallista juomaa, sillä toinen kulttuurihan sinne on lähdetty nimenomaan kokemaan.
Slovakki satsi kahdelle
Harhailimme ympäri kaupunkia katsomassa maisemia myös vanhan kaupungin ulkopuolella, koska halusimme nähdä myös "aitoa" Bratislavaa ja sitä, miten paikalliset elävät. Meinasimme eksyä myös presidentin talon pihalle katsomaan puistoa, mutta vartija mokoma esti sen. Todellisuudessa puolivahingossa eksyimme sinne, kun katseltiin vaan. Olen pettynyt, kun hän ei ottanut meitä vastaan. Odotin vähintään pullakaffe-meininkiä.
Illalla suunnatessamme hotellin suuntaan löytyi kadulta mielenkiintoisia kirjahyllyjä. Selvisi, että paikallinen kirjasto jakaa vanhoja kirjojaan tällä tavalla ihmisille. Ota tästä - ole hyvä!
Instituutti
Kuivunut suihkulähde?
Suuret kontrastit - vanhaa kaupunkia
Vanhaa kaupunkia
Vanhaa kaupunkia
24.7.2014 Bratislava - Wien
Aamulla suihkun kautta aamupalalle ja matka jatkui kohti Hradin linnaa, joka näkyi kukkulan päällä vanhan kaupungin vieressä. Erittäin hienon näköinen ulkoapäin ja maisemat kukkulan laelta ovat hienot hieman joka suuntaan. Sisällä sijaitsee nykyisin museo, jonka skippasimme, koska emme ole niin museoihmisiä oikein kumpikaan. Linnan jälkeen suuntasimme palauttamaan hotellihuoneen ja selvittelemään kuinka pääsisimme Wieniin. Iloksemme selvisi, että Blakus-firman bussi lähtee aivan hotellimme vierestä vanhan sillan alta. Bussi jättää kuitenkin sen verran kauas, että Wienissä olisi tiedossa metrolla seikkailua (Erdberg -> Landstrabe -> Kettenbrücken).
Pakolliset selvitykset tehtyämme suuntasimme päiväkahville. Iloksemme Moods-kahvila jakoi ilmaista espressoa kaikille ja päätimme pysähtyä kahvilan terassille myös syömään. Haimme sisältä leivät (tonnikala & munavoi + paksu siipale limppua). Koska kaupungissa oli ale-myynnit käynnissä, niin olisihan se suorastaan vääryys olla katsastamatta niitä. Keskustassa olimme pyörineet jo aika paljon, joten oli aika suunnata Bratislavan uusimpaan ihmeeseen: Eurovia -ostoskeskukseen. Tarkoituksena oli siis puhtaasti vain shoppailla ja Eurovia todella tarjosi sen. Paljon merkkejä & liikkeitä, joista en ollut koskaan edes kuullut - mahtavaa! Tietysti oli myös tuttua henkkamaukkaa. Aika meni kuin siivillä ja meidän piti alkaa oikeasti jopa kiirehtimään Euroviasta pois, jotta ehtisimme linja-autoomme. Papa Chicken -pikaruokalasta isot Gordon Bleu -setit naamaan ja kaupasta eväät, jonka jälkeen kohti hotellia hakemaan rinkka & matkalaukku.
Olin aikoinani ilmoittanut hotelliin, että tulemme sinne noin 18:00 aikoihin, mutta aikataulu venyi noin yhdeksään. En tiennyt, millainen hotelli-systeemi Wienissä olisi ja kuinka suosittu hotellimme olisi, joten koitin soittaa respaan peräti kolmesti, että tulemme myöhässä, mutta tulemme kyllä. Hotelli ei vastannut kertaakaan, vaikka jonotinkin turkaisen kauan. Kello 19:00 Blakuksessa Wieniin, jossa perillä noin 20:00 eli matka kesti about tunnin. Hotellimme oli Kölpinghaus Wien Zentral.
Pitkän päivän kruunasi päästyämme metrokikkailujen kautta hotellille, jossa avasimme Slovakialaisen punaviinin ja söimme persikkatasku-leivoksia. Wienin kiertely sai jäädä huomiselle ja päätimme vain mennä nukkumaan kellon lähestyessä jo puolta yötä. Ensivaikutelmaltaan Wien on siistimpi kuin täyteen bommattu Bratislava.
Hradin linnalta vanhan kaupungin suuntaan
Ystävällinen paikallinen herrasmies tuli juttelemaan ja kyselemään, että voisiko auttaa
25.7.2014 Wien
Herätys 7:00 ja aamupala, jonka jälkeen seikkailureittimme kulki seuraavaa reittiä: Mariahilfer strasse, Museum Quartier, Maria Teresia platz, Heldenplatz & Neueburg, Michaeler platz & St. Michael kirkko, roomalaisten vanha barakki, Minoritien kirkko, Volksgarten & Theseuksen temppeli, parlamenttitalo, raatihuone ja päättyen kahvila Votivin cappucinoille & sacher-kakuille. Näistä kävimme sisällä vain kirkoissa & temppelissä.
Wienissä on tavallaan pakollista maistaa Sacher-kakkua, koska se on sieltä kotoisin. Votivin kakku oli iso & hyvä - suosittelen. Kahvilasta matka jatkui mielestäni koko matkan hienoimpaan kirkkoon nimeltään Votiv. Neo-gotiikkaa oleva kirkko oli kaunis ja kanttori sattui testailemaan urkuja vielä samalla - tunnelmallinen ennen kaikkea. Siegmund Freudin -puiston läpi kohti kaupungin keskustaa ja postin metsästys sai alkaa. Metsästystä se todella olikin, sillä ei meinannut löytyä millään vaikka kysyimme neuvoakin ja kartalla suunnistimme. Olen edelleen sitä mieltä, että se, missä posti oli karttaan merkitty niin ei ole postia - liekö olla vanha kartta. Posti kuitenkin löytyi ja saimme laitettua Bratislavan kortit postiin, tosin Wienissä, mutta anyhow. Samalla päätimme ostaa loppuihin kortteihin postimerkit.
Matkamme jatkui kohti Kärtner strassea ja todellisia posh-kauppoja (Gucci ym.), jotka luonnollisesti vain hipsimme ohi. Pyhän Tapanin kirkko, jota niin kovasti kaikkialla hehkutettiin oli itselleni suorastaan järkytys. Se paikka mikään kirkko ole, se on kauppapaikka. Kaikki maksoi siellä ja se väen paljous & meteli oli jotain kaikkea muuta kuin hienoa. Poistuimme sieltä hyvinkin nopeasti ja tsekkasimme Mozartin kotitalon ulkopuolelta.
Bratislavan hintatasoon tottuneena oli jotenkin haastavaa löytää kohtuu hintaista ruokalaa, jossa reissaajat saisivat sapuskaa. Ok, olimme aivan keskustassa, joka myös vaikuttaa hintatasoon sitä nostavasti, joka teki tehtävästi entistä hankalampaa. Päädyimme italialaiseen ravintolaan syömään pastaa ja juomaan lasilliset viiniä. 30,80€ + naurettavan pienet annokset. Ruoka oli hyvää - todella hyvää, ei siinä, mutta ei siitä nälkä lähtenyt. Bratislavalla tuolla hinnalla olisi syönyt ainakin kahdesti. Tosin hintatasoissa on muutenkin eroa, joten täysin tiedostettuahan tämä oli, kun kaksi eri maata ovat.
Perjantai-ilta kun oli, niin päätimme suunnistaa vielä yksille johonkin. Billabong aussibaari sai toimia kohteena, kun sijainti oli melkoisen pätevä. Erdinger Wissbier 4,50€/0,5l. Mielenkiintoisen tästä paikasta tekee se, että jos ostat tiskiltä et saa juoda terassilla. Jos ostat tarjoilijalta terassilla, joka hakee juomasi kuitenkin tiskiltä saat juoda ulkona terassilla. Tämä aiheutti kevyesti hämmennystä ja naureskelua. Kysyin myös omasta mielenkiinnostani syytä tähän ja vastausta en oikeastaan edes saanut.
Wienissä on mukavasti myös puistoja, joista ehkä vähiten hoidetuin Stadspark lämmitti mieltäni jotenkin erityisesti. Lintuja, lampia ja rento fiilis + Johann Straussin patsas ja kuivunut kanaali. Koska olimme keskustan eteläpuolella lähdimme tallustelemaan kohti Hundertwasserhaussia (saman heebon tekemät vessat olen nähnyt Kawakawan kaupungissa NZ:ssa) ja muutenkin tsekkailemaan Tonavan kanaalin -seudun iltaista/öistä menoa.
Tämä päivä oli kävelyä täynnä ja ihmettelen, jos kilometrejä ei tullut lähemmäs 20. Kello 9 aikoihin lähdimme hotellilta ja 23.30 saavuimme takaisin.
Taidehistorian museo
Neue Burgin patsaita
Roomalaisten jäännöksiä
Volksgarten
Raatihuone & Wien Filmfestivalin yksi näyttämöistä
Stephansdomin edestä kävelykadulta
Stephansdom sisältä
Tonavan kanaali virtaa hiljaa
Johann Straussin patsas
Hundertwasserhaussia
Sunnuntaina kaupunki käytännössä hiljenee/pysähtyy melkoisesti, joten lauantaina päätimme kierrellä hieman kaupoissa, koska sunnuntaina (viimeisenä päivänä) emme sitä voisi enää tehdä.
Kahdeksan aikoihin ylös ja aamupalan jälkeen lähtö kohti Mariahilfer Strabea. Wien on tosiaan yllättänyt minut useasti ja yllätti jälleen. Kartan mittakaava nimittäin. Mariahilfer on ihan järkyttävän pitkä katu, vaikka kartalla se näyttää "semipitkältä". Kiertelimme muutamia kauppoja ja joimme espressot Afro Coffeessa + tietysti pakollinen vessapysäkki, koska yleisiä ilmaisia vessoja Wien ei muuten oikeastaan tarjoa. Nappasimme jäätelöt mukaan toisesta kahvilasta ja jatkoimme matkaa kohti Schönbrunnia (linna/palatsi), jonka puiston on sanottu vetävän vertoja jopa itse Versaillesille.
Itse palatsiin ei päässyt kovinkaan halvalla sisään, joten päätimme tutustua tähän kauniiseen puistoon, joka oli todella iso. Puiston yleisiin osiin pääsi ilmaiseksi, mutta jos olisi halunnut nähdä sokkelon tai kuninkaallisten oman pienen puutarhapalstan, olisi luonnollisesti pitänyt maksaa extraa. Kumpikaan ei meitä oikeastaan sen suuremmin kiinnostanut, joten päätimme tutustua tähän suureen puistoon. Versailles on edelleen ykkönen, mutta kyllä tämä on vähintään hyvä kakkonen. Plussat Schönbrunnin puistolle siitä, että siellä ei ollut porukkaa mitään älyttömiä määriä, vaan siellä pystyi oikeasti viihtymään ja katsomaan mestoja. Osa puistosta oli myös mukavasti rempallaan eli joka puskaa ja kukkaa ei ollut erikseen muotoiltu - hyvä näin. Palatsin puistoista metrolla takaisin hotellin suunnille ja viimeisten ostoksien mukaan poimiminen, jotka oltiin jo päivällä katsottu, mutta ei haluttu kantaa mukana. Ja mikä parasta löysimme myös Ison A:n!
Oli tiedossa myös, että Wienissä olisi nyt yksi ilmaisfestivaali menossa Popfest -niminen tapahtuma otti paikkansa Karlplatzilta, jonne päätimme siis suunnistaa pienen levon jälkeen hotellillamme. Mukavan kokoinen tapahtuma ja kaikenikäisiä. Täällä toimi myynti myös erittäin hyvin. 3,90€ Ottakringerin olut 0,5l ja 1 euron tuoppipantti, jonka sai takaisin kun palauttu tuopin. Tuopit olivat muovisia ja sellaisia, että ne todella kestivät käyttöä. Tiskejä oli paljon ja jonottamaan ei juurikaan joutunut. Festarivessat samanlaiset kuin meillä. 24 aikoihin Karlplatz hiljeni ja jatkoimme seikkailemaan hieman keskustan suuntaan paikalliselle grillille, josta makkaraperunat & snitzelperunat 4,90€ ja mausteet samaan syssyyn (sinappi, ketsuppi). Mutustelimme Goethen-patsaan juurella ja tiirailimme Mozartin patsasta aidan väleistä. Taisimme kotiutua noin 02 aikoihin.
Nämä tuli tsekattua/kuultua: Molden Resetarits Soyka Wirth (paikallinen J. Karjalainen), Jimmy and the Car Casettes (paikallinen Kuusumun Profeetta), Holy Oxygen.
Iso-A
Schönbrunn
Schönbrunn
Sunnuntai ja paikat kiinni (kaupat, kioskit, osa rafloista)... Mitä siis tehdä? Museopäivä oli siis luvassa ja päädyimmekin luonnonhistorian museoon, jonka Franz Josef I (Maria Teresen mies) joskus oli perustanut. Maailman suurin mineraali/kivikokoelma tarjosi myös hienoja jalokiviä ja timantteja. Paljon tietoa eläimistä, maapallon kehityksestä, ihmisen kehityksestä jne. valitettavan usein pelkästään saksaksi eli moni asia jäi täysin arvailujen varaan. Dinosaurusten luurangot tosin eivät selittelyjä kaivanneet. Museo oli käytännössä lähes täynnä täytettyjä nisäkkäitä, lintuja, liskoja ja kaloja, joista osa oli säilötty myös nesteisiin. Museo itsessään on todella kaunis arkkitehtuuriltaan ja 10€/naama ei ole paljoa tuosta.
Ukkoskuuro osui näppärästi juuri samaan hetkeen kun olimme museossa eli emme kastuneet ja ilma ulkona puhdistui mukavasti. Tämä olikin ainut kerta, kun matkallamme satoi, ja kyllä sitä sitten tulikin kera ukkosten ja salamoiden.
Olin löytänyt esitteestä, että Haus Der Musik tarjoaa sunnuntaisin klassisen musiikin konsertteja ilmaiseksi. Näitä erilaisia konsertteja yritetään myydä Wienissä lähes joka puolella ja hinta/naama pyörii yleensä noin 50€ tietämillä. Joskus halvempaa, joskus kalliimpaa. Pianosti & viulu -setti oli luvassa ja kyllähän paikassa porukkaa oli sen verran, että päädyimme istumaan lattialle monen muun seuraksi. Setti itsessään kesti tunnin ja unkarilainen viulisti kertoi kappaleiden välissä hienosti tarinoita ja faktoja kappaleista. 7 biisiä taisivat yhteensä riipaista ja sen jälkeen wild chinese lapsikuoro valtasi lavan. Siis käytännössä ne vain pölähtivät siihen jostain ja alkoivat vetämään omaa settiin, kuin ihmiset olivat etsiytymässä ulospäin. Jäimme luonnollisesti istumaan ja kuuntelimme tämän 3 kappaleen setin ja lähdimme hämmentyneinä. Hyvän setin he vetivät, että ei siinä mitään, mutta se vain tuli jotenkin niin yllättäen ja pyytämättä.
Jatkoimme seikkailua musiikin jälkeen ympäri Wieniä ja päädyimme pizzataukoon Cavallier-ravintolassa. Janojuomaksi otimme vissyä, mutta edelleen hämmästelimme sitä, kuinka vesi voi maksaa lähes yhtä paljon kuin olut. Jatkoimme seikkailua Schwedenplatzin suuntaan ja nappasimme espressot & jäätelöt ja piipahdimme kanaalin toisella puolella. Jatkoimme matkaamme kohti hotellia kiertäen Juden platzin ja alkavien Wienin filmifestareiden alueen läpi aina MQ:n kautta hotellille pakkaamaan ja tsekkaamaan, kuinka pääsisimme huomenna lähtevään koneeseemme.
Tässä vaiheessa CNN:lle kiitos, koska saksaksi dubatut TV-ohjelmat saati uutiset eivät olleet juuri niin helmiä tiedollisesti, että olisin niistä informaatiota saanut (World News hoiti homman siis jälleen).
Wien
Willendorfin Venus
Wien
28.7 Wien
06.30 herätys noin kuuden tunnin unien jälkeen ja aamupalan jälkeen hotellilta poistuminen. Aamupala on yleisesti ottaen ollut erittäin riittoisa (kurpitsansiemenleipää, sämpylää, levitteitä, muro, mysli, leikkeleet, juustot, hedelmät & kasvikset), mutta kahviautomaatille palautetta, että hänen kahvissaan ei ole kyllä kahvipapuja oikeastaan lainkaan. Laihaa kahvia oli siis tarjolla jatkuvasti, mutta jostainhan hotellin on ne säästöt revittävä taloustilanteen ollessa mikä on. Kofeiini taisi olla korvattu sokerilla - maybe?
07.45 ulos hotellista ja kohti kenttää metrolla ensin Wien Mitten juna-asemalle, josta nousuimme S-Bahn-junaan, joka toimitti meidät kentälle. Olisimme ehtineet jopa 8.15 lähteneeseen junaan, mutta emme tajunneet, että se juna johon meidän piti nousta olikin silmiemme edessä - myöhästyimme siis junasta, josta ei ollut edes tarkoitus myöhästyä. Olimme aikautauluamme edellä huikeasti tunnin, koska tähtäsimme ylipäätään 9.15 junaan. 8.45 lähtenyt juna vei meidät mukavasti lentokentällä 30 minuutissa - 7,80€/2 ihmistä eli ei huano!
Kone lähti ajallaan ja passiakin pyydettiin, kun yritimme lähteä Wienistä kohti Helsinkiä. Finnair tarjosi jälleen kunnon sumpit ja porotuorejuusto saaristolaisleipää.
Bratislavasta yleisesti:
- ihmiset todella ystävällisiä
- Suuret kontrastit korjatun ja korjaamattoman välillä, samoin uuden ja vanhan
- vanha kaupunki todella kaunis
- miinuksena se, että moniin paikkoihin maksoi sisään (mm. kirkot) yleensä väh. 2€
- Tonava kaunoinen on oikeasti ruskea/tumman vihreä
- Kaupunki on oikeasti bommattu/tägätty jne. lähes täyteen - eikä edes siististi.
- Jäätelöpallot pieniä ja valitettavasti samoin kahvit
- hintataso huikea ainakin näin suomalaiselle
- safka 5€, viini 2€, olut 1,70€
Bommattua vanhaa kaupunkia
Wienistä yleisesti:
- on halvempaa juoda syödessä melkein viiniä tai olutta kuin vettä - itse yleensä teimme niin, että otimme samalla lasilliset (käytännössä kerta/päivä).
- Iso kaupunki ja todella siisti
- Kauniita ja koristeellisia taloja
- Metropolin tuntua
- Turisteja huomattavasti enemmän kuin Bratislavassa
Bratislava
Bratislava
