Thaimoun reissublogi: Puola 21.-28.6.2010

Tekstin tarjoaa ystäväni Jouni, jonka kanssa siis lähdin Puolan valloitukseen (tai ainakin Krakovan)

Natsia, neukkua ja diskopuikkoja

Huumori on toisinaan hyvinkin helppo laji. Pistipä mummelia hymyilyttämään Puolan yöjunan ensimmäisessä luokassa, kun kahden suomalaisen nuoren miehen nenänalusia koristivat mustat ja tuuheat irtoviikset. Täytyy silti myöntää, että meitä itsiämmekin nauratti sangen runsaasti omat kikkailumme, joihin kyseiset mustat kalapuikot ja edeltävältä viikolta kerätty väsymys antoivat omanlaistaan potkua. Nukkumatti sen sijaan ei tainnut huumormiehiä olla, kun varsin kehnot yöunet antoi Gdanskin ja Krakovan välille.

Yöjuna Gdansk - Krakovan kakkova

Yöjunan päädyttyä Krakovaan saimme hostellissa iloksemme kuulla, että meidän osassamme hostellia ei lämmintä vettä suihkuun tule ja syy on tuntematon. Respasetä suositteli kävelemään koko pitkän matkan toiseen osaan hostellia, jos suihkuun halajaa. Emme koskaan tätä tehneet. Emme siirtyneet omasta osastamme hostellia mihinkään muualle suihkuun. Kylmää oli. Kylmää oli joka aamu, kun suihkussa käytiin. Eräässä mainoksessa sanotaan, että kylmä kangistaa nopeasti, mutta aamulla jäähileillä itsensä valeleminen kuitenkin virkistytti kummasti. Lieneekö mainos väärässä vai ovatko asiat Puolassa toisin?

Emme hostellilla juuri muuta tehneetkään, kuin käsittelimme sisäiset ja ulkoiset lietteemme, söimme aamiaista ja etsimme ihmettelemistä varten paikkoja intterwebistä. Ihmettelemistä viikoksi riitti. Ensimmäiseksi ihmeteltyä tuli, kuinka hieno Krakovan vanhakaupunki yleisilmeeltään on. Ravintoloita, kahviloita, kuppiloita, terasseja, kauppoja, pieniä liikkeitä, torikojuja, erilaisia nähtävyyksiä, mahtavia kirkkoja ja monenmoista muuta löytyy. Kaikki tämä on kauniissa vanhoissa rakennuksissa, puhtailla kivikaduilla ja toreilla. Kadut eivät keskustassa ole autojen ruuhkauttamia, joten käveleminen joka paikkaan on helppoa ja miellyttävää. Heppakärryissäkin kaupunkia voi kiertää, mutta me emme tätä mahdollisuutta hyväksikäyttäneet. Ihmiset olivat ystävällisiä ja puhuivat lähes aina pyynnöstä englantia. Krakovan vanhakaupunki on helppo ja tavallaan romanttinen – tunnelmaa löytyy hitaasta nopeaan.

Mitään niin sanottua kynttiläillallisromantiikkaa ei irronnut, johtuen lähinnä siitä, että matkustajina oli kaksi irtoviiksisetää Suomesta. Mustat irtoviikset, jotka iltojen mittaan saivat lisänimen ”diskopuikot”, koristivat vähän väliä kasvojamme. Paikallisten reaktioskaala diskopuikkoihimme oli laidasta laitaan. Jotkut eivät päin kehdanneet katsoa, vaan kulkivat vaivaantuneina ohi, jotkut avoimesti nauroivat ja kyttäsivät, jotkut katsoivat yrmeinä. Kaikkia reaktioita näiden väliltä tapasi, mutta suurimmaksi osaksi myönteisiä reaktioita osaksemme saimme.

Minulle kultaisin muisto diskopuikkojen käytöstä tuli eräästä ravintolasta, jossa viiksettöminä söimme. Taustamusiikkia pyöri kokoajan, mutta eipä juuri mitään sykähdyttävää. Kunnes! Ennio Morricone – The Good, the Bad and the Ugly! Välittömästi viikset ilmestyivät kummankin kasvoille. Täydellinen viiksihetki. Tuli siinä naurettua ja otettua toisistamme kuvat. Sinänsä hetki ei itsessään ihmeen kultainen ollut, mutta kultaisen siitä teki viereisen pöydän ruokailija. Nimittäin toisesta pöydästä eräs rouvashenkilö tuli juttelemaan. Hän oli jo hetken aikaa katsonut touhujamme. Hänestä juttu oli sen verran hauska, että halusi ottaa meistä kuvan. Kyseinen rouva osasi ensinnäkin yhdistää viikset taustalla soineeseen kappaleeseen ja tajusi myös ilman sanomatta, että ihan kerta kaikkiaan Puolan takia viikset olivat mukanamme. Hieno hetki. Joku toinen ymmärtää täysin mustien kalapuikkojen syvimmän olemuksen – Puolan.

Ei ne viikset ihan tuulesta temmattu ajatus ollut, sillä muhkeaa nenänaluskarvoitusta oli keskimääräistä enemmän Puolassa kuin Suomessa. Yleistää ei kuitenkaan saa. Läheskään kaikilla ei viiksiä ollut ollenkaan. Enemmän taisi olla viiksettömiä kuin viiksekkäitä.

Puolassa oli paikka, jossa viikset eivät näyttäytyneet. Viiksemme nimittäin pysyivät visusti taskussa Auschwitzin keskitysleirillä käydessämme. Mielestäni ihan terve rajanveto viiksienkäytölle. Auschwitz Birkenau oli osaltaan hiljentävä kokemus ja oli kaameaa kuvitella tapahtumia. Enempää en niihin tapahtumiin pureudu, sillä kyseinen pala historiaa on luettavissa monesta minua paremmasta lähteestä. Valitettavasti tapahtumat tuntuvat silti mahdottoman kaukaisilta, vaikka paikan päällä käytiinkin katsomassa. Voin silti sanoa, että kannatti käydä katsomassa. Auschwitz Birkenau oli yksi natsien kaameimmista mestariteoksista, josta en aio yhtään hyvää sanaa keksiä.

Auschwitz Birkenau

Puolassa ei näy ainoastaan natsien kätten työt, vaan neuvostoliitto on läsnä monessa paikassa etenkin rakennusarkkitehtuurissa. Krakovan vanhankaupungin ulkopuolelle kun lähtee, näkyy useasti runsainkin mitoin neukkurakennusta toisen perään. Kävimme myös katsahtamassa Krakovan stalinistista arkkitehtuuria parhaimmillaan edustavaa kaupunginosaa, Nowa Hutaa. Minulle kyseinen alue ei mitään väristyksiä hyvään tai huonoon tuonut, mutta jollekin se kai on kova juttu. Hienoja rakennuksia alueella on – karua kauneutta ja siksi hyvää vastapainoa vanhalle kaupungille. Minulle kaikkien hienoin osa Nowa Hutaa oli Arka-kirkko, koska se oli rakennuksena niin erilainen kuin kaikki muut matkalla näkemämme kirkot.

Pretzeliä Nowa Hutassa

Krakovan vanhaakaupunkia kaupungintalon tornista

Arka-kirkko ei siis ollut ainoa kirkko, jossa kävimme. Varsinaisesti mitään kirkkomatkailua ei todellakaan suunniteltu, mutta Puola on vahvasti katolinen maa ja isoja, mahtavia kirkkoja oli valehtelematta parinsadan metrin välein Krakovan vanhassa kaupungissa, joten tulipahan ainakin käytyä kirkossa jos toisessakin. Spontaanina tekona käväistiin viulukonsertissakin eräässä kirkossa ja yhden kirkon kellarin kahviossa oltiin kaffetta nauttimassa. Sunnuntaina luterilaisessa kirkossa jumalanpalveluksessa pyörähdettiin myös. Kirkko oli aivan täynnä väkeä. Jeesus Kristus, kiitos, aamen ja halleluja olivat ainoat sanat, jotka puolalaisesta jumalanpalveluksesta ymmärsimme, mutta eiköhän siinä sitten ollutkin kaikki se oleellinen. Jumalanpalveluksesta poistuessa kaikki saivat ulkona jonossa oikein kätellä pastormiestä! Harvoin sitä puolalaista ”pyhää kättä” pääsee puristamaan.

Hyvä vaan, että kirkoissa ja jumalanpalveluksessa käytiin, kun kaikenlaisia irvokkuuksia ulkomaanmatkalla tulee sanottua ja tehtyä väkisinkin. Yhtenä mainintana vielä, että mukanamme oli muutamana päivänä hyvin vahvasti eräskin kunnioitettavan työn tehnyt äidinkielenopettaja, jota sitten en nimeltä mainitse. Vaikeaa oli, kun ei meinannut millään ilveelläkään kulua pois.

Yhteenvetona totean, että paljon tuli koettua, nähtyä ja tehtyä. Kaikkea en tässä kerro, kun viikkoon mahtuu niin paljon kaikenlaista. Mahtui niin natsia kuin neukkuakin. Oli hetkiä viikset naamalla ja kokemuksia ilman viiksiä. Puola on hieno maa ja ajatukset puolalaisista ja Puolasta muuttuivat aika runsain mitoin positiiviseen päin. Eikä siinä vielä kaikki, reissu oli myös halpa!

----------

Itse lisään loppuun vielä, että Wieliczka suolakaivoksessa tuli myös vierailtua.. Jännä paikka oli myös se.

Hieno reissu oli tämä!